Seija Koskelin on tehnyt piparkakkutaloja jo ainakin 30 vuotta ja liki 200 erilaista. Koskelin sai kipinän talojen rakenteluun jo lapsena, koska hänen isänsä sisko eli Eeva -täti teki suvun lapsille joka joulu mitä hienompia piparkakkutaloluomuksia.
– Joulut olivat lapsille yhtä kidutusta. Saimme Eeva-tädiltä Turusta hienon piparkakkutalon, joka oli koristeltu karkeilla, mutta taloon ei saanut koskea ennen loppiaista. Tosin veljeni Pekka irrotti salaa puukon kanssa talon takapuolelta karkkeja ja söi niitä, kunnes jäi kiinni, Koskelin muistelee.
Nykyään Koskelin tekee sisarustensa seitsemälle lapselle joka joulu lahjaksi piparkakkutaloja.
– Joulun ihanin asia on se, kun pieni lapsi saa piparkakkutalon lahjaksi ja hänen silmiinsä nousee ihastunut katse. Se on kaiken työn arvoista.
– Ja omaa traumaani en vie eteenpäin, joten kiinnitän taloihin niin paljon karkkeja kuin vain mahdollista. Näitä karkkeja saa syödä jo pitkin joulua, Koskelin paljastaa nauraen.
Tällä hetkellä Koskelinilla on kesken neljän piparkakkutalon teko. Hän ostaa kaupasta aina samanmerkkistä valmistaikinaa kilon paketeissa. Sitä kaulitsemalla saa sopivan ohuita levyjä, joista muoteilla voi leikellä tarvittavat muodot.
– Ensimmäisestä kaulintasatsista kannattaa leikellä talojen seinät. Seuraavalla kaulintakierroksella taikinassa on jo enemmän jauhoja, joten siitä ei saa niin ohutta ja tasaista pintaa. Siitä toisesta satsista voi kaulia vaikkapa eläimiä tai kuusia piparirakennuksen pihalle, hän vinkkaa.
Koskelin aloitti taitojensa opettelun laatikkomallisista peruspiparkakkutaloista. Sen jälkeen hän huomasi, että vain mielikuvitus on rajana. Koskelin ostaa muotteja kaupoista, mutta piirtää niitä myös itse pahville. Netti on pullollaan talojen kaavavinkkejä.
– Olen tehnyt prinsessalinnoja ja merirosvolinnakkeita. Myös kirkot, kartanot ja erilaiset pikkumökit onnistuvat. Näpertäessä saattaa käydä niin, että mopo vähän karkaa käsistä ja lopputuloksena on kokonainen kylä, kasvihuone tai piha, jonka aitauksissa on myös kotieläimiä, Koskelin kertoo.
Koskelin on antanut kaikki piparkakkutalonsa lahjaksi muille, hän ei siis ota vastaan tilaustöitä, vaan puuhastelee talojen parissa omaksi ilokseen.
– Pari vuotta sitten kauppoihin tuli syötävää elintarvikeliimaa. Se nopeutti työtä paljon, koska ei tarvinnut odotella kuuman sokerimassan kuivumista. Olen vuosikymmenten aikana polttanut siihen sormeni vain muutaman kerran, hän muistelee.
Koskelinin mukaan kuka tahansa voi oppia piparkakkutalojen teon, mutta niiden tekemistä ei kannata suorittaa.
– Jokaisesta työstä tulee tekijänsä näköinen. Ei tästä kannata ottaa suorituspaineita ja sitä paitsi sokerimassalla voi piilottaa epäonnistuneita kohtia.
Hän käyttää talojen koristeluun mieluiten omaa sokerimassakuorrutettaan. Se jähmettyy nopeammin kuin kaupan valmiskuorrutteet.
– Huoneenlämpöinen kananmunan valkuainen ja siivilän läpi sihdattu tomu-sokeri vatkataan vatkaimella kiinteäksi. Pidetään hetken tauko, jotta massa asettuu ja sen jälkeen siihen lisätään aivan tippa sitruunamehua tai etikkaa. Siten massa kovettuu ja kirkastuu kauniiksi, hän vinkkaa.
Koskelinin periaatteena on se, että kaikki talojen tekemiseen käytetyt osat ovat syömiseen kelpaavia. Hän ei siis käytä rakennelmiensa tukena esimerkiksi hammastikkuja.
– Olen hyvin pysynyt periaatteessani. Tosin osaan rakennelmia olen käyttänyt led-tuikkuja, mutta niitä ei oikein voi korvata millään, Koskelin pohtii.
Piparkakkutalojen rakentelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Huonolla tuulella tai kireällä mielellä ei rakentelua kannata edes yrittää, koska käsien kiukusta nykivät liikkeet näkyvät lopputuloksessa.
– Huonolla tuulella ei saa aikaiseksi hyvää taloa. Jokainen talo on kuin oma tarinansa, joten niiden tekemisestä kannattaa nauttia, Koskelin toteaa.
Piparitaikinan lisäksi maiseman luomiseen voi käyttää monenlaista ruokakaupasta löytyvää herkkua. Valkoisista suklaapalloista voi esimerkiksi tehdä lumiukkoja, suklaarusinoista voi tehdä kiviä, lakupaloista voi loihtia savupiippuja ja esimerkiksi punaisista lakurakeista voi kiinnittää talojen kattotiilet.
– Osa piparkakkutalojen rakentamisesta vaatii pinsettejä, mutta ei työssä tarvitse olla niin pikkutarkka. Täydellistä on turha yrittää tehdä, vaan aikansa voi käyttää paremminkin.
Osa talojen seinistä koristellaan ennen rakennuksen kokoamista. Esimerkiksi tornitalojen ikkunat on helpompi pursottaa vaaka-asennossa ennen kuin se kiinnitetään pystyyn.
– Joka joulun jälkeen vannon, etten tee enää ikinä yhtään piparkakkutaloa. Kun se fiilis menee ohi, on aika suunnitella seuraavan joulun rakennelmia, Koskelin paljastaa.
Piparkakkutalo on saksalainen keksintö
Piparit kulkeutuivat Suomeen Ruotsista ja Saksasta.
Pohjoismaiden vanhin tunnettu piparkakkuresepti on peräisin Tanskan hovista 1490-luvulla.
Saksalaiset aloittivat piparkakkutalojen rakentamisen 1800-luvun lopulla.
Piparkakkutalo on kotoisin Grimmin veljesten 1800-luvulla ylös kirjaamasta saksalaisesta Hannu ja Kerttu -sadusta.
Sadun taustalla on tosikertomus leipuri Katarina Schraderin kohtalosta 1600-luvun puolivälissä.
Katarinan surmaaminen ja uunissa polttaminen johtui kahden leipurin välisestä riidasta, jossa toisena osapuolena oli leipuri Hans Metzler.
Metzler oli kateellinen Schraderin kohtalosta.
Hän väitti käräjäoikeudelle, että Schrader oli noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja pistelee lopuksi poskiinsa.
Käräjäoikeuden päätöksessa todettiin, ettei Schrader ollut noita.
Metzler tuohtui päätöksestä, otti mukaansa sisarensa Gretelin ja lähti tapaamaan Katarinaa.
Perillä sisarukset surmasivat Katarinan ja polttivat hänet uunissa.
Tarinasta vääntyi kansan suussa vähitellen satu Hannusta ja Kertusta, jonka Grimmin veljekset kirjasivat ylös.
Suomessa pystytettiin ensimmäinen piparkakkutalo Lucian päivän tienoilla vuonna 1919.
Lähde: Anna-Liisa Mattila, Piparikirja, 2001
