Uudenkaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jaana Reijonsaari-Korsman sai läsnäolijoiden silmäkulmat kostumaan muistuttaessaan Vanhan kirkon sankarihautausmaalla itsenäisyyspäivänä pitämässään puheessa, että nykyisin itsestäänselvyyksinä tulleet asiat ovat tosiasiassa vaatineet pieneltä kansalta harvinaisen isoja tekoja.
– Itsenäisyyspäivä muistuttakoon nyt ja aina meitä kaikkia rauhan ja isänmaan merkityksestä. Ne eivät ole tulleet meille ilmaiseksi, vaan ovat vaatineet monia epäitsekkäitä uhrauksia, Reijonsaari-Korsman tiivisti.
– On meidän tehtävämme vaalia ja kunnioittaa meille rakennettua Suomea. On meidän tehtävämme kertoa lapsillemme tästä tehdystä työstä ja kuinka suuria uhrauksia se on vaatinut, että itsenäinen Suomi ei ole itsestäänselvyys. On meidän velvollisuutemme opettaa heitä kunnioittamaan sitä kaikkea, mitä itsenäinen Suomi heille ja meille mahdollistaa, hän painotti.
– Hyvinvointiyhteiskunta, joka on meille perinnöksi annettu, ei ole valmis nyt, eikä taida olla sitä koskaan. Rakentakaamme ja kehittäkäämme sitä yhdessä niin, että pidämme kaikista huolta. Ollaan kaikki mukana, jotta Suomi olisi jatkossakin hyvä ja turvallinen maa. Tässä poikkeuksellisessa ajassa tarvitaan toisista välittämistä ja sitä menneiden aikojen kansan yhtenäisyyttä, väkevää epäitsekästä työtä maamme ja toistemme hyväksi. Unohtakaamme vihapuheet ja vastakkainasettelu. Suomalaiset ovat sisukasta kansaa ja me selviämme tästäkin yhdessä, muistutti Reijonsaari-Korsman.
Puheensa kaupunginhallituksen puheenjohtaja päätti lainaamalla tasavallan presidentti Sauli Niinistön sanoja: ”Me kiitämme, me kunnioitamme, me muistamme.”
Kirkkoherra Juhana Markkula puolestaan kertoi sankarihautausmaalle kokoontuneille ihmisille juuri käsiinsä saamastaan puhuttelevasta dokumentista, 1. armeijakunnan sotilaspastoreille osoitetusta joulutervehdyksestä.
Sen olivat allekirjoittaneet sotien jälkeen Uudenkaupungin kirkkoherrana työskennellyt Arvo Heikkala ja Uudessakaupungissa syntynyt tuleva arkkipiispa Martti Simojoki .
– Lähestyvä rauhan ja hyvän tahdon juhla, niin vähän kuin se tuntuukin sopeutuvan nykyiseen aikaan, kirkastaa meille niitä suuria päämääriä, joitten puolesta me saamme elää ja taistella. Tiedämme, ettei ole kysymys mistään vanhoista kertomuksista tai etäisistä, ihmiselämän hädän synnyttämistä tulevaisuuteen kohdistuvista toiveista julistaessamme jouluevankeliumia. Lapsi seimessä, olkivuoteellakin, keskellä ihmiselämän hätää: Jeesus täällä, missä mekin. Eikä hän tullut tänne pieniä asioita vaan suuria meille ja ihmissuvulle ylivoimaisia asioita varten, kertoi Markkula sotilaspastorien viestineen.
– Olemme nyt käymässä joulun viettoon erikoisissa olosuhteissa, tietämättä voimmeko kokoontua kirkkoon joulunpyhinä. Sota-ajan sukupolvien ponnistelut rohkaisevat meitä luottamaan, että sama Jumala, joka silloin auttoi, on sama tänään. Hän on yhtä voimallinen auttamaan meitä, kun etsimme häntä, kun käännymme hänen puoleensa, kirkkoherra sanoi.
Asko Tanhuanpää
