Samuli Ojan liigadebyytti jäi mieleen

0
Syyskuussa Uuteenkaupunkiin muuttanut Samuli Oja on viihtynyt kaupungissa, vaikka odottaakin vielä näkevänsä, miltä paikka näyttää lähempänä kesää.

14. lokakuuta oli Samuli Ojalle merkittävä päivä. Tuolloin 27-vuotias koripalloilija pelasi ensimmäisen Korisliiga-ottelunsa. Ottelusta tulikin mieleenpainuva.

– Ensimmäiset 16 sekuntia liigatasolla ja tuli kyynärpää naamaan. Pari tikkiä laitettiin, mutta pääsin vielä tauon jälkeen peliin. Se oli sellainen ”tervetuloa Korisliigaan” -hetki. Jäi ainakin mieleen, Oja muistelee.

Korisliiga on ollut tauolla koronaviruksen vuoksi joulukuun alusta saakka. Ojan elämä on tällä hetkellä melko yksitoikkoista, mutta se ei häntä häiritse.

– Aika menee treeneissä käydessä ja kotona ollessa. Kauppa on ainoa paikka, missä näkee ulkopuolisia ihmisiä. Ei se niin paljon normaalista poikkea, aika vähän tulee muutenkin käytyä missään treenien lisäksi, Oja kertoo.

Syyskuussa Korihaiden ryhmään liittynyt Oja on viihtynyt hyvin Uudessakaupungissa.

– Olen kotoisin Hyvinkäältä, joten en kaipaa suurkaupungin vilskettä. Tykkään kaupungista ja ihmiset ovat ottaneet hyvin vastaan.

Sopeutumiseen on auttanut tuttu pelikaveri Jyväskylän vuosilta, Miikka Marttinen . Oja, Marttinen ja Mirko Laitinen asuvat Koulukadulla samassa kämpässä, jossa Marttisella on menossa jo kolmas kausi.

– Miikka on vaihtanut aina huonetta. Asun nyt siinä, missä hän asui viimeksi.

Yhteiselämä pelikaverusten kesken on sujunut hyvin. Jouluvalotkin on viritetty, mutta kuusi vielä puuttuu.

Marttisen lisäksi myös entinen korihai Topias Kuukkanen puhui hyvää Uudestakaupungista ja Korihaista.

Ojaa, Marttista ja Kuukkasta yhdistää Jyväskylän lisäksi divaritausta.

– Korihait on antanut mahdollisuuden monelle divarissa pelanneelle ja he ovat yleensä onnistuneet hyvin. Esimerkiksi Aapeli Alanen on osoittanut, että voi päästä maajoukkueeseen asti. Se on hienoa.

Oja pelasi Jyväskylässä yhteensä kuusi kautta, ensin HoNSUssa ja sitten JBA:ssa. Koko ajan oli kuitenkin mielessä liigapelit, jos vain sopiva mahdollisuus aukeaisi.

Ojan mielestä divarin ja liigan välinen ero ei ole niin suuri kuin usein väitetään. Alussa kuitenkin huomasi, että ihan samalla pelillä ei pärjää.

Divari A:ssa Oja tottui 25 minuutin peliaikaan ja siihen, että aikaa kentällä on enemmän.

– Liigassa peli on nopeampaa ja pelaajat fyysisempiä. Ei ole mahdollisuutta vain seurata, vaan pitää koko ajan pysyä liikkeessä.

Parissa edellisessä pelissä Oja pääsi paremmin peliin mukaan. Pyrintöä vastaan joulukuun alussa syntyi 15 pistettä ja viisi levypalloa.

Ojan kannalta tauko tuli siis huonoon paikkaan, mutta hän luottaa siihen, että hyvät otteet jatkuvat, kunhan sarja pääsee taas vauhtiin.

– Meillä on hyvä henki joukkueessa. Se on todella tärkeää tässä vaiheessa.

Korihaiden kausi on sujunut murheellisesti. Kaikki 11 ottelua ovat päättyneet tappioon. Neljäs amerikkalaisvahvistus Bo Zeigler lähti Korihaista Kouvoihin, mutta muita muutoksia ei ole Ojan korviin kuulunut.

Oja tulee koripalloperheestä. Toinen veli Sampsa pelasi B-junioreihin asti ja toinen, Tuomas on siirtynyt liigatasolla kentältä valmentajaksi. Hän on nykyisin Kouvojen päävalmentaja.

Veljien esimerkki vei Samulin koripallokentille.

– Olen kokeillut futista, jääkiekkoa ja yleisurheilua, mutta koris on aina ollut lähinnä sydäntä.

Takamies Oja pitää vahvuutenaan puolustuspään pelaamista. Hän luonnehtii itseään työmyyräksi, joka tekee, mitä on sovittu.

– Mitään ylisuorituksia ei kannata odottaa. Joukkueen eteen pelaaminen on tärkeintä. Olen aika järjestelmällinen henkilö.

Hyvinkään Pontevan kasvatti siirtyi B-juniori-ikäisenä Järvenpäähän, josta matka jatkui Lahden ja uudestaan Järvenpään kautta Jyväskylään.

Jyväskylässä hän opiskeli samalla itsensä liikuntatieteiden maisteriksi ja oli työharjoittelussa Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiössä Likesissä

Samasta paikasta on löytynyt työpaikka tutkimusassistenttina.

– Voin tehdä pelien ja harjoittelun välissä töitä, kun siltä tuntuu ja ehtii.

Urheilun erilaiset näkökulmat kiinnostavat Ojaa ja hän pitää tutkimustyöstä. Hän ei ole kuitenkaan suunnitellut urheilua tai työuraa sen pidemmälle.

– Pelaan niin kauan kuin se on hauskaa ja tuntuu kivalta, jouluksi kotiseuduilleen Hyvinkäälle suuntaava Oja kertoo.