Eikö olekin jotenkin helpompi sanoa ”I love you” kuin ”minä rakastan sinua”? Ihan perussanojen, kuten ole hyvä tai anteeksi, lausuminenkin voi olla työn ja tuskan takana. Kaupan kassalla tai ovea kanssaihmiselle avatessaan saa ihmetellä, kuinka pirun vaikeaa joillekin on saada äänihuulet muodostamaan yksinkertainen ja aina toimiva kuusikirjaiminen sana, kiitos.
Paitsi konkreettinen sanominen, osalle nykyihmisistä kiitoksen ja kiitollisuuden ajatteleminenkin alkaa käydä työlääksi. Olemme tottuneet hyvään ja helppoon. On luonnikkaampaa valittaa siitä, mikä puuttuu kuin kiittää ja olla kiitollinen siitä, mitä on.
Itselleni saunanpesu ennen joulua on sellainen äidinmaidossa tullut perinne. Kahtena viime jouluna en ole kuitenkaan ehtinyt eli toisin sanoen jaksanut sitä tehdä. Uudenvuodenaattona otin itseäni niskasta kiinni ja totesin, että lakkaa valittamasta ja ole kiitollinen, että sulla on (liian iso) sauna, jota pestä! Nyt on sekä mieli että tuoksu saunassa hyvä.
Valittamisen sijaan ajattelinkin, että näin uuden vuoden alkajaisiksi kirjoittaisin ihan painetulle paperille edes muutaman kiitoksen.
Kiitos edelliset sukupolvet ja isovanhemmat sitkeydestänne, periksiantamattomuudestanne ja käsittämättömästä taistelutahdostanne puolustaa maatamme. Teidän ansiostanne saimme kuukausi sitten juhlia Suomen 103:tta itsenäisyyspäivää. Teidän ansiostanne meillä on asiat niin hyvin, että tuppaamme sen unohtamaan.
Kiitos äiti ja isä, kun välititte, kasvatitte, kannustitte ja opetitte myös työnteon merkitystä. Äidin paistamien joulupiparien voimalla tämäkin juttu lopulta syntyi.
Kiitos velimies ja kaverit. Te olette ja pysytte – ilman vaateita ja kevätjuhlaliikkeitä.
Kiitos Jaana, kun silloin aikanaan yhtenä lauantai-iltana vaihdoit puhelinnumeroita Aquariuksen taksijonossa – ilman sitä meillä ei olisi kahta meille täydellistä tytärtä. Kiitos Oona ja Aava, kun olette juuri te, ja omalta osaltanne pidätte arjen kiireisenä. Ja kiitos Sami, kun tuolloin 20 vuotta sitten sait minut taas kerran lenkille, saunomaan ja yöjuoksulle Sorvakkoon asti.
Kiitos ystävät ja sukulaiset, jotka kanssaelätte meidän ja lastemme arkea ja juhlaa. Kiitos ystävät, jotka peräti viidesti olette luottaneet meihin kummin kunniatehtävän arvoisesti.
Kiitos kaikesta huolimatta myös koronavuosi 2020. Monilta osin olit kuin jättiläisen karvaisesta takapuolesta, veit töitä ja euroja ja aiheutat edelleen paljon huolta ja murhetta myös vuonna 2021. Opetit meille kuitenkin paljon uutta sekä muistutit asioiden tärkeysjärjestyksestä.
Kiitos 130-vuotias Uudenkaupungin Sanomat, kun saan näitä ajatuksiani palstoillesi raapustella. Ja kiitos sinulle, joka taas jaksoit tämän kolumnini loppuun asti lukea.
Kiitos.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen
Lohjalla