Lisäksi hän ansioitui ammatissaan toimittajana: kotikaupungissa alkanut toimittajan ura johti Turun Sanomien ja muiden lehtien kautta Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi.
Tämä kaikki kertoo poikkeuksellisesta lahjakkuudesta, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä. Lähtökohdat olivat vaatimattomat, mutta ompelijana toiminut yksinhuoltajaäiti pystyi kuitenkin kouluttamaan poikansa ylioppilaaksi Uudessakaupungissa.
Mitään muistolaattaa ei Eino Kilvelle ole kotikaupungissa koskaan hankittu. Hänen kotitalonsa seinään ei sitä enää voi kiinnittää, sillä rakennus purettiin vuosikymmeniä sitten.
Eino Kilpi – alunperin Johan Eino Blomroos – syntyi Uudessakaupungissa kesäkuun 7. päivänä vuonna 1889. Hänen äitinsä Aina Blomroos oli yksinhuoltaja ja ammatiltaan ompelija.
Hän pystyi kuitenkin kouluttamaan poikansa niin, että Eino pääsi aloittamaan oppikoulun 13-vuotiaana vuonna 1902 ja kirjoitti ylioppilaaksi Uudenkaupungin yhteislyseosta vuonna 1910.
Uudenkaupungin yhteislyseon 25-vuotisjuhlajulkaisussa vuodelta 1920 kerrotaan, että Eino Kilpi jatkoi opiskeluja Helsingin yliopistossa filosofian kandidaatin tutkintoa varten marraskuun alkuun 1911 saakka, mutta oli silloin pakotettu varojen puutteen takia keskeyttämään opintonsa.
Sen jälkeen Eino Kilpi toimi opettajana Vakka-Suomen maamieskoulussa Vehmaalla kahteen otteeseen vuosina 1911–1913.
Kilven kotitalona monet pitävät Liljalaaksonkadun varrella sijainnutta pientä, matalaa ja vaatimatonta rakennusta, joka purettiin nelisenkymmentä vuotta sitten Myllymäen päiväkodin tieltä. Rakennus sijaitsi osittain ajoradalla, joten sen säilyttäminen olisi ollut varsin vaikeaa, vaikka haluakin olisi löytynyt.
Täyttä varmuutta siitä, että juuri tämä rakennus oli Kilven kotitalo ei kuitenkaan ole. Rakennus tunnettiin viimeksi Tidenbergin talona.
Yhteislyseon juhlajulkaisun mukaan hän oli toiminut useissa nuoriso- ja urheiluseuroissa.
Nimensä Blomroosista Kilveksi hän muutti opiskellessaan Helsingissä.
Toimittajan työ kiinnosti Eino Kilpeä. Hän oli ensin sanomalehtimiehenä – kuten silloin sanottiin – muutaman kuukauden Vakka-Suomen toimituksessa vuonna 1912 ja siirtyi sitten Turun Sanomiin, jossa hän työskenteli kaikkiaan kuusi vuotta vuoden 1919 loppuun saakka. Noina vuosina hän kirjoitti myös Turun Riennon 10-vuotishistoriikin.
Turusta Eino Kilpi siirtyi vuonna 1920 lyhyeksi ajaksi Rauman Sanomien päätoimittajaksi, mutta siirtyi jo samana vuonna toimittajaksi Tampereelle sosialidemokraattiseen Kansan Lehteen . Seuraavana vuonna hänet valittiin lehden päätoimittajaksi. Vuonna 1932 hänet nimitettiin SDP:n päälehden Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajaksi.
Poliittisten näkemysten muutos heijastui hänen työurassaan. Turun vuosinaan Eino Kilpi oli Turun Sanomien tavoin liberaali ja lähellä nuorsuomalaisten vasenta siipeä. Merkittävää on, että hän pysyi sivussa sisällissodan tapahtumista, vaikka ne olivat Turussa varsin kiihkeitä.
Eino Kilpi avioitui vuonna 1920 toimittaja Sylvi-Kyllikki Sinervon kanssa ja sen myötä hän siirtyi sosialidemokraatteihin. Ensimmäinen askel siihen suuntaan oli lähtö Kansan Lehteen.
Eino Kilpi toimi Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana aina vuoteen 1947 saakka, jolloin hänet erotettiin tehtävästä osana puolueen sisäisiä taisteluja. Seuraavana vuonna hän siirtyi Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon.
Hänen vaimonsa Sylvi-Kyllikki Kilpi oli siirtynyt SKDL:n jäseneksi jo pari vuotta aikaisemmin.
Kansanedustajaksi Eino kilpi valittiin ensimmäisen kerran sosialidemokraattien listoilta vuonna 1930. Yhden nelivuotiskauden jälkeen hän keskittyi päätoimittajan työhönsä ja Helsingin kunnallispolitiikkaan. Hän oli ollut jo Tampereella kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen.
SDP:n sisäisissä kiistoissa Eino Kilpeä pidettiin pitkään Väinö Tannerin linjan vahvana tukijana.
Uudelleen Eino Kilpi valittiin kansanedustajaksi vuonna 1948, nyt SKDL:n edustajana. Hän istui eduskunnassa vuoteen 1962 saakka eli 14 vuotta. Kaikkiaan hän toimi kansanedustajana siis 18 vuotta eli jo sellaisenaan varsin kunnioitettava poliittinen ura.
Merkittävät tehtävät eivät loppuneet kuitenkaan suinkaan siihen.
Ministerinä Eino Kilpi oli kahdessa hallituksessa vuosina 1945–48. Hän toimi sosiaaliministerinä ja ministerinä valtioneuvoston kansliassa Paasikiven kolmannessa hallituksessa sekä opetusministerinä ja sisäasiainministerinä Pekkalan hallituksessa. Ministerivuorokausia hänelle kertyi kaikkiaan 1200.
Eino Kilpi oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1931 ja 1950 vaaleissa. Vuoden 1956 presidentinvaaleissa hän oli SKDL:n presidenttiehdokkaana ja sai 56 valitsijamiestä. Nämä taktikoivat ja jakoivat äänensä sopivasti niin, että Urho Kekkonen voitti vaalin.
Kilpi oli kerran myös hallitustunnustelijana. Se tapahtui vuonna 1958, kun SKDL oli noussut edustakuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Presidentti Urho Kekkonen antoi hallitustunnustelijan tehtävän Kilvelle, mutta tämä luopui tehtävästä jo seuraavana päivänä, kun sosialidemokraatit olivat kieltäytyneet osallistumasta kaavailtuun hallitukseen.
Sylvi-Kyllikki Kilpi oli myös pitkäaikainen kansanedustaja, sillä hän istui eduskunnassa vuodesta 1934 vuoteen 1958 ensin SDP:n ja sitten SKDL:n edustajana. Hän oli myös kirjailija ja merkittävä kulttuurivaikuttaja.
Hän oli syntyjään Sinervo ja hänen siskonsa Elvi Sinervo oli tunnettu kirjailija. Elvi Sinervon puoliso oli puolestaan lääkäri ja poliitikko Mauri Ryömä .
Eino Kilpi kuoli 74-vuotiaana vuonna 1963. Hänet on puolisonsa Sylvi-Kyllikin kanssa haudattu Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.
Lähteitä:
Ilmo Suikkasen kokoelmat
Uudenkaupungin Yhteislyseo 1895-1920, Muistojulkaisu koulun 25-vuotisjuhlaan
Wikipedia
Matti Jussila
