Vaalityötä ja ehdokashankintaa tehdään nyt poikkeustilanteessa ja eri tavalla kuin aiemmin. Saadaanko digitaalisia välineitä hyödyntämällä tarpeeksi ehdokkaita kasaan?
Verkkokampanjointi mahdollistaa häirinnän ja se voi vaikuttaa siihen, uskaltaako väki lähteä ehdolle vai ei. Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen tutkijatohtori Hanna Wass on todennut, että jos kaikki menneet virheet, yksityiselämä ja some-päivitykset repostellaan kuntavaalikampanjassa, jäljelle jää ihmisiä, joista ei löydy mitään.
– Jos vain tefloniset ihmiset lähtevät ehdolle, onko se hyvää edustavuutta, kysyy Wass.
Tälläkin hetkellä Uudenkaupungin valtuustossa istuu henkilöitä, jotka saavat suunsa auki vain äänestystilanteessa jaa tai ei sanoessaan.
Toisaalta on valtuutettuja, jotka ovat pitäneet useitakin puheenvuoroja, mutta ne ovat olleet sanahelinää ilman sisältöä. Onneksi on myös heitä, jotka avaavat suunsa, jos on asiaa ja ilmaisevat kantansa selkeästi.
Jos on asettautunut ehdokkaaksi ja sitä kautta pyytänyt kuntalaisilta neljäksi vuodeksi valtuutusta edustaa heitä valtuustossa, pitäisi olla jotakin annettavaa. Valtuutettuna on kuitenkin vastuu kunnan ja siten kuntalaisten asioista.
Sen vastuun myötä tulee myös velvollisuus ottaa asioista selvää, kysyä ja kyseenalaistaa. Jos politiikkaan lähtee tekemään päätöksiä ohuin tiedoin, on syytä käydä kehityskeskustelu ensin itsensä kanssa: ovatko hartiasi liian kapeat politiikkaan vai pystyisitkö vaatimaan itseltäsi enemmän?
Mitäänsanomattomia jees-miehiä ja -naisia on maailma pullollaan, mutta haluaako äänestäjä, että sellaiset päättävät – tai jättävät päättämättä – hänen läheistensä tulevaisuudesta?
Osa uusikaupunkilaisvaltuutetuista kertoo yhä auliisti, etteivät he tienneet, mitä päättivät, kun sihystä vuonna 2017 päättivät ja he haluaisivat nyt päättää toisin. Kuuluisiko äänestäjiltäsi saamaan mandaattiin se, että ottaisit selvää ennen kuin päätät? Tai, jos tietoa ei ole tarpeeksi tarjolla, vaatisit sitä?
Joka kuntavaaleissa osa lähtee ehdolle vastareaktiona aikaisempien valtuustojen päätöksiin. Ei tarvitse olla ennustaja veikatakseen, että koronan lisäksi vaalien alla täällä puhutaan myös sihystä.
Kunnallisalan kehittämissäätiön marraskuussa tekemän valtakunnallisen kyselyn mukaan istuvat valtuutetut kokevat tärkeimmäksi vaaliteemaksi kotikunnan talouden ja velkaantumisen. Tärkeiksi tekijöiksi nousivat myös terveyspalvelut, vanhustenhoito ja työllisyys sekä koulut, elinkeino ja päivähoito.
Nämä asiat liittyvät meidän kaikkien arkeen, joten huhtikuussa on kuntalaisen kannalta ne tärkeimmät vaalit. Vastaus otsikon kysymykseen on siis, että sinua kuntalaisena kiinnostaa, pitäisi ainakin.
Katja Kaartinen
toimittaja