Maailman huonoin häviäjä

0

Matkustin joululomalla junalla Brysselistä Pariisiin.

Raiteilla oli ruuhkaa. Välillä veturi jumittui paikoilleen ja jouduin pohtimaan vaihtoehtoisia reittejä päästäkseni perille. Ehdin käydä muiden matkustajien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja maailmanpolitiikasta henkilökohtaisiin aiheisiin.

Onneksi on keksitty lautapelit!

Korona-aikanakin pystyy matkustelemaan perheen kanssa ympäri maailmaa Menolippu-pelin ääressä.

Ilma leijui orastavaa matkakuumeetta. Koskahan sitä pääsisi Lissabonin rosoisille kujille ajelemaan keltaisella ratikalla. Jospa vielä joskus Pariisiin…

Lasten ollessa pieniä lautapelejä tuli pelattua usein, nyt aikuisena vähemmän. Lautapelit ja mikseivät muutkin pelit ovat yksi keino opetella hyväksi häviäjäksi tai voittajaksi.

Tappio kirvelee, mutta sellaista elämä on, aina ei voi voittaa.

Voitto maistuu makealta, mutta jo seuraavassa pelissä onni saattaa kääntyä. Ja sitten on tietysti se elämää suurempi kysymys: mikä merkitys on tuurilla ja taidolla?

Jos nyt pitäisi nimetä maailman huonoin häviäjä, monella vastaus olisi Yhdysvaltain väistyvä presidentti Donald Trump.

Maailman vaikutusvaltaisin mies vaalivilppi-puheineen on kuin äksyilevä pikkulapsi pelilaudan ääressä. Tai oikeastaan pienet lapsetkin ymmärtävät aikansa itkettyään elämän realiteetit eivätkä vetäydy häviön jälkeen omaan mielikuvitusmaailmaansa.

Seurasin reaaliajassa Yhdysvaltain kongressiin kohdistunutta hyökkäystä kuten miljoonat muutkin maapallon asukkaat. Pahempaakin on maailmalla nähty, mutta että tämä tapahtuu valtiossa, joka on profiloitunut demokratian mallimaana vuosisatojen ajan.

”Meneillään on uskomaton demokratian painajainen”, kuvaili presidentti Sauli Niinistö Yhdysvaltain tilannetta.

Politiikan tutkija Erkka Railo totesi Twitterissä, että Yhdysvaltain tapahtumat saavat Suomen politiikan vaikuttamaan rauhalliselta ja selväjärkiseltä.

Suomalainen edustuksellinen demokratia ei ole rikki, vaan toimii ja testataan jälleen kevään kuntavaaleissa.

Saattaa olla, että Yhdysvaltojen kahden puolueen malli on tullut tiensä päähän. Instituutioita ja yhteisiä pelisääntöjä pitää demokratiassakin korjata ja uudistaa.

Politiikka perustuu erilaisille mielipiteille ja arvoille, ja sille, että ihmiset kuuntelevat toisiaan ja erilaisia näkökantoja.

Yhdysvalloissa presidentillä on paljon valtaa. Niin paljon, että hän voi käyttäytyä diktaattorin ottein.

Demokratian ei pitäisi olla vain enemmistön ja vähemmistön valtataistelua. Parhaimmillaan se on avointa, eri mielipiteet huomioon ottavia keskusteluja, kompromisseja, paneutumista, kuuntelemista ja uusien näkökulmien hakemista.

Politiikassa on osattava voittaa ja hävitä. Kansanvalta toteutuu vain yhdessä tekemällä niin Washingtonissa kuin Uudessakaupungissakin.

Eija Eskola-Buri

päätoimittaja