”Vaatimustaso on kova”

0
Aapo Siivonen pääsi nauttimaan Uudenkaupungin kesästä ennen Kanadaan lähtöä.

Heinäkuun lopulla kerroimme, kuinka uusikaupunkilaislähtöinen Aapo Siivonen varattiin ja kutsuttiin Quebec Rempartsiin pelaamaan kanadalaista juniorijääkiekkoliiga CHL:ää. Korona ja sen aiheuttama tarkka byrokratia viivästyttivät lähtöä elokuusta aina lokakuulle asti, mutta lopulta asiat järjestyivät ja kausi on saatu Kanadassa polkaistua myös pelien osalta pienimuotoisesti käyntiin.

– Hyvää kuuluu, yleisesti olen tykännyt olla täällä. Vähän tylsää tosin, kun ei ole päästy kunnolla vielä pelaamaan. Olenkin ottanut syksyn enemmän yksilöharjoituksen kannalta, kertoo treenien jälkeisen iltapäivän vietosta tavoitettu Aapo Siivonen.

CHL-kausi pitää tavallisesti sisällään muhkeat 72 runkosarjapeliä. Koronan vuoksi kaudella 2020–21 pelataan vain puolet tuosta määrästä. Pelit toteutetaan turnausmuotoisesti, kuplassa. Joukkueet asuvat turnauksen ajan hotellissa ja koronatestejä tehdään säännöllisesti muutaman päivän välein.

Quebec Remparts pääsi pelaamaan ensimmäisen kahdeksan pelin turnauksensa kotihallissaan. Puolustaja Aapo Siivonen ja suomalainen joukkuekaverinsa, hyökkääjä Viljami Marjala , missasivat viivästyneen Kanadaan lähtönsä vuoksi kaksi ensimmäistä peliä, mutta ehtivät kuuden pelin verran maistella kanadalaisliigaa. Saldona Rempartsilla on neljä voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota.

– Muutama peli pelattiin tosi hyvin, mutta joukossa oli myös pari heikompaa peliä. Itselleni ne olivat ensimmäiset kuusi peliä pitkän tauon jälkeen. Peli on täällä aika erilaista kuin Suomessa, kaukalo on kapea ja tilaa vähemmän. Varsinkin kiekottomana sijoittuminen oli aluksi vaikeaa, sanoo Siivonen.

– Sain kuitenkin pelata hyvässä roolissa. Pelit menivät omalta osalta ihan ok, mutta tiedän pystyväni pelaamaan paremminkin. Treenit ovat kulkeneet hyvin ja nyt odotankin innolla seuraavia matseja, jatkaa myös pistetilinsä kaukalossa jo avannut Siivonen.

Seuraavan turnauskuplan on määrä alkaa tammikuun 22. päivä. Haastatteluhetkellä joulun välipäivinä ei vielä ollut tiedossa, millä paikkakunnalla pelataan, mutta tahti on joka tapauksessa tiivis. Yhdeksässä päivässä pelataan kuusi ottelua per joukkue.

Laji ja perusasiat ovat samat, mutta selkeitä erojakin 18-vuotias Aapo Siivonen on jo kolmen kuukauden aikana suomalaisen ja kanadalaisen jääkiekkoilun välillä löytänyt.

– Suomessa meillä oli kaksi treeniä päivässä. Täällä treenataan kerran päivässä ja ilta on huilia, mutta treenien tempo on kovempi. Jäällä ollaan noin puolestatoista tunnista tunti 45 minuuttiin. Treenit ovat suht yksinkertaisia, mutta vaatimustaso on kova. Edellytetään, että treeni pyörii hyvin, eikä paljon pilliin vihellellä. Kaikissa treeneissä luistellaan erittäin paljon, Siivonen vertailee.

Myös pelityylissä on selkeitä eroja, kuten näkyi mm. Kanadassakin erittäin seurattujen nuorten MM-kilpailujen Kanada–Suomi-pelissä.

– Täällä pelataan pystyyn, ei niinkään kontrollilähtöjä. Koko ajan mennään. Tilaa on vähemmän ja pelaajat ovat tosi hyviä luistelijoita. Myös fyysisyydessä on iso ero, analysoi Siivonen.

Jäähallilla myös vietetään päivittäin pitkä aika. Ohjelmassa on treenipäivinä fysiikkatreeni ja jääharjoitus. Sen jälkeen joukkue syö hallilla. Lounaan jälkeen pelaajat voivat hallilla myös opiskella ja hoitaa koulujuttuja.

Valtaosa joukkueesta opiskelee pelaamisen ohessa. Aapo Siivonen käy etänä suomalaista kauppaoppilaitosta. Noin kello 16 päivä on pulkassa ja pelaajat palaavat koteihinsa. Normaalisti joukkue harjoittelee kuutena päivänä viikossa.

Siivonen asuu maanmiehensä Marjalan kanssa samassa perhemajoituksessa, reilun kymmenen minuutin matkan päässä hallilta. Siivonen kehuu vanhemmista ja ”isoveljestä” koostuvaa isäntäperhettään mukavaksi.

– He ovat majoittaneet aiemminkin pelaajia ja huomaa, että he ovat hyvin perillä urheilijan elämästä. He tekevät paljon meidän eteemme, huolehtien ruoasta ja muista kotiasioista, Siivonen kiittelee.

Olosuhteet ovat siis kunnossa niin pelaamisen kuin palautumisenkin osalta. Yksi kokemus antaa kuitenkin vielä odottaa itseään. Quebec Rempartsin kotihalli nimittäin vetää hulppeat 18 500 katsojaa, mutta koronapandemian vuoksi sitä tunnelmaa ei kuluvalla kaudella pääse aistimaan.

– Totta kai isolle yleisölle pelaamista odottaa, mutta itselleni jo pelkästään tuo NHL-tason halli tuo fiiliksen. Halli on pirun hieno ja puitteet ovat viimeisen päälle, Siivonen kehuu.

Ja oman lisänsä tuonee sekin, että treeneissä ja peleissä ohjeita ja käskyjä jakelee pakkivalmentajan lisäksi nelinkertainen Stanley Cup -voittaja Patrick Roy . Mittavasta urastaan ja huikeista saavutuksistaan huolimatta päävalmentaja Roy on kuitenkin valmentaja siinä missä kuka tahansa muukin.

– Tietysti kaikki kunnioittavat Patrickia ja hänen saavutuksiaan. Valmentajana hän on intohimoinen ja vaativa, mutta kuitenkin maanläheinen. Alkaa tuntua jo ihan omalta perusvalmentajalta.

Marko Pitkäranta

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here