
Uudenkaupungin kaupunki laittoi joulun alla kiinteistöjään myyntiin ja niistä piti jättää tarjoukset tammikuun loppuun mennessä. Bonk-keskuksesta tuli kolme tarjousta, Kalanti-talosta yksi, Kalannin rivitalosta yksi ja Saarniston koulun talonmiehen asunnosta yksi.
Ostajaehdokkaiden nimet eivät ole vielä tässä vaiheessa julkista tietoa. Lokalahden nuortentuvasta ja vieressä olevasta Kankareen asuintalosta ei tullut tarjouksia.
– Kiinnostus oli muuten sitä tasoa, mitä oletimmekin, mutta Bonkista oli yllättävän moni kiinnostunut. Kaupungin lähtökohtana on se, että Bonk-museon toiminta voisi jatkua kyseisessä kiinteistössä. Tapaamme tarjouksia jättäneet helmikuun aikana ja päätökset myynnistä tehdään vielä kevään kuluessa, Uudenkaupungin tekninen johtaja Jari Nikkari kertoo.
Kaupunki päätti kiinteistöjen myynnistä Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston loppuvuodesta hyväksymässä talousarviossa, mutta kiinteistöjen myyntihintoja ei ole vielä lyöty lukkoon.
– Ennen hinnoittelua keskustellaan kiinteistöistä kiinnostuneiden kanssa, jotta tulevat suunnitelmat selviävät. Kiinteistöjen kirjanpitoarvo on myynnin alin lähtökohta, koska emme aio tehdä myynnistä alaskirjauksia, Nikkari lisää.
Kaupunki ei julkaise tässä vaiheessa kiinteistöjen kirjanpitoarvoa, koska se voisi ohjata tarjousten tekijöitä mitoittamaan tarjouksensa sille tasolle ja siten heikentää kaupungin neuvotteluasemaa.
Alueiden asemakaavamuutokset ovat olleet jo pidempään jäissä kiinteistöjen myyntisuunnitelmien takia. Nyt tulevilla omistajilla on mahdollisuus lausua alueen asemakaavamuutoksista.
– Asemakaavamuutokset käynnistyvät vasta sitten, kun tiedetään, mitä kiinteistöille aiotaan tehdä, Nikkari selventää.
Kevään kuluessa kiinteistöjen ostotarjoukset nousevat sinetöitäväksi kaupunginhallituksen ja -valtuuston esityslistoille.
– Ihan heti rakennukset eivät uusille omistajilleen vapaudu, koska ne ovat tällä hetkellä käytössä ja niihin liittyy toimintoja, joiden jatkumisesta on neuvoteltava, Nikkari muotoilee.
Sorvakonmäen sähkölaitoksella yli sadan vuoden historia – Bonkin tarina alkoi anjoviksista
Uudenkaupungin kunnallinen sähkölaitos perustettiin maaliskuussa 1909. Lähes saman tien alkoi sähkölaitoksen rakentaminen. Paikaksi valikoitui Sorvakonmäki.
Laitosasema rakentui pitkälti paikallisin voimin, tosin piirustukset tilattiin Siemens & Halskeelta.
Rakennustöitä johti kaupungin oma rakennusmestari F.L. Westerlund. Kivijalka tilattiin Suomen Kiviteollisuus Osakeyhtiöltä ja tiilet Sundholman kartanon tiilitehtaalta. Muuraustyötä oli tekemässä urakalla pari porilaista muuraria. Katuvalojen tarvitsemat sadat pylväspuut hankittiin myös Sundholman kartanon metsistä.
Uudenkaupungin Sanomissa kuvattiin laitosaseman rakentumista 28.9.1909 seuraavasti: ”Sähkölaitoksen keskusasema valmistuu hyvää vauhtia. Koko rakennus on vesikatossa ja sen päällä oleva torni, josta pääjohdot johdetaan alas konehuoneeseen, on myöskin valmis ja johtoja kiinnitetään siihen parhaillaan.
Konehuone on valmiiksi rapattu ja sen sementtilattia on laskettu ja johtotauluja asetetaan paikalleen, myös koneita aletaan laittaa paikalleen.
Yläkerrassa valmistuu koneenkäyttäjän huoneisto, kaksi huonetta ja keittiö. Nyt voi jo päättää, että keskusasemarakennus tulee ulkoasultaan aistikkaan näköiseksi.”
Rakennus valmistui nopeasti ja sähköiset katuvalot sytytettiin Uudessakaupungissa vuoden 1909 loppupäivinä.
Kaupungin omistama Siltakadun vanha sähkölaitos muuttui Dynamokeskus Bonkiksi vuonna 1994. Siitä eteenpäin sininen talo on kätkenyt sisäänsä uskomattomia tarinoita anjovissähköstä ja toimintavapaista koneista.
Bonkin kuvitteellisen maailman takana ovat kuvataiteilija Alvar Gullichsen , tarinan käsikirjoittaja R ichard Stanley ja uusikaupunkilainen koneenrakentaja Henrik Helpiö .
Rakennuksessa vieraileville kerrottavan tarinan mukaan Bonk-yhtiöt perustettiin vuonna 1893, kun Helgolandissa eli Pyhämaassa asunut köyhä kalastaja Per Bonk päästi keksijäsielunsa valloilleen. Tärkein hänen keksintönsä liittyi Garumin eli anjovisöljyn moniin käyttötarkoituksiin.
Per Bonk keksi myös, että Itämereen 1800-luvulla istutettujen perulaisten jättiläisanjovisten liikehtiessä syntyy dynamoefekti. Niinpä Uudenkaupungin Kaupunginlahdesta tuli, ainakin leikisti, anjovisten temmellyskenttä, josta syntyi sähköä ja sen voimin koko Uusikaupunki sähköistettiin.
Kuvitteellisen yhtiön toiminta siirtyi perustajan kuoleman, monien mutkien ja hermoromahdusten jälkeen Uudestakaupungista Helsingin Suursaareen ja sieltä Yhdysvaltoihin.
Henrik Helpiön rakentamat ”entisöidyt” Bonk-laitteet kertovat yhtiön tarinan 1800-luvun puolivälistä 1950-luvulle saakka. Bonk-keskuksessa on nykyään nähtävillä on muun muassa paranormaali kanuuna, friikkiaallonmuunnin, anjoviksen syöttökärry sekä Garum-tislaamo. Laitteet ovat kiertäneet näyttelyissä ympäri maailmaa.
Tarinallista Bonk-keskusta ovat luotsanneet 1990-luvulla aloittaneet Ahti ja Eeva Oksman . Kirsti Ajanko aloitti museon toiminnanjohtajana keväällä 2012. Keväällä 2018 museon ohjaksiin siirtyi Tuija Talvitie . Museon oppaat kertovat kesäisin matkailijoille kolmen sukupolven verran Bonkin suvun tapahtumista ja keksinnöistä.
Kalannin virastotalo valmistui 1964
Kalannin kunnanhallitus teki päätöksen kunnan uuden virastotalon rakentamisesta vuonna 1960. Kunnan toimitalona oli toiminut vuodesta 1883 ”Kuntalaksi” nimetty rakennus, joka sijaitsi nykyisen seurakuntatalon paikalla. Kuntala oli kuitenkin ajan saatossa käynyt ahtaaksi ja vanhentuneeksi.
Uuden virastotalon paikasta käytiin vilkasta keskustelua, mutta esillä olleista vaihtoehdoista valittiin nykyinen Laukankallion reunassa oleva tontti. Paikkaa puolsi erityisesti kunnan rakennuskaavan laatija dipl.ins. Leo Niskanen .
Talon rakentamista edelsi arkkitehtuurikilpailu, johon osallistuneista ehdotuksista rakennustoimikunta valitsi toteutettavaksi helsinkiläisen Pekka Hakaniemen ehdotuksen. Pääurakoitsijana toimi Rakennusvasara Oy.
Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1962 ja talo valmistui kesällä 1964.
Uudelle kunnantalolle yritettiin löytää sopivaa nimeä nimikilpailun kautta, vaikka ehdotuksia tuli monia, ei niistä yksikään miellyttänyt kunnanhallitusta.
Kalanti-talo saikin nimensä vasta sen jälkeen, kun Kalannin kunta oli liitetty Uuteenkaupunkiin. Nimiehdotuksen takana oli Kalanti-seura.