Tuhat tulimmaista, kautta sinisten silmieni

0

Ryhdyimme muutama vuosi sitten rakennuttamaan omakotitaloa ja samalla minä perustin aiheesta kertovan blogin. Rakentamisessa oli kaikenlaisia käänteitä, muutamat jopa surkuhupaisia, ja minä raportoin kaiken uskollisesti blogiini. Lukijoita aihe näytti kiinnostavan ja aikansa blogini oli jopa rakennusblogien Kymmenen kärjessä -listalla.

Blogikirjoituksia voi, kuten varmasti tiedätte, myös kommentoida. Blogin kirjoittaja voi ottaa käyttöön kommenttien tarkastuksen ennen niiden julkaisemista, mutta koska se haiskahti niin vahvasti sensuurilta ja sananvapauden vastaiselta, en halunnut käyttää sitä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu, ajattelin.

Kommentteja alkoi tulla. Ystäviltä ja sukulaisilta, mutta myös ihmisiltä, joita en tunne. Tuula, Janne, Mira, Timo ja Maija kertoivat, miten kiinnostava päivän aihe on ja kuinka heillä sattuu olemaan ihan sama vaihe omassa projektissaan menossa.

Ilahduin jokaisesta kommentista ja vastasin niihin uskollisesti.

”Kiitos, Tuula! Kiva kuulla, että tästä oli apua. Onnea rakentamiseen, kyllä siitä hyvä tulee!”  ja ”Hei vaan, Timo! Meillä maalarit olivat huippuluokkaa, toivottavasti teilläkin sujuu hyvin. Tsemppiä!”

En kuitenkaan ollut niin kiinnostunut kommentoijien henkilöllisyydestä, että olisin katsonut, mitä heidän käyttämiensä nimien takaa löytyy. Sen tein vasta sitten, kun luin erään toisen bloggarin kirjoituksen, jossa hän kertoi olevansa perin juurin kyllästynyt noihin huijarikommentoijiin, tuuliin ja miroihin. Silloin vasta klikkasin kommentoijan nimeä ja kas vain, sehän johti jonkin yrityksen sivuille.

Nyt tiedän, että ilmiö on paljon käytetty ja voi olla, että kaikki muut bloggaajat ovat tienneet tämän aina.

Harmitti. Suutuspäissäni poistin kaikki kommentit blogista ja otin kommenttien valvonnan käyttöön. Viimeksi eilen hylkäsin kommentin, joka oli erään maalausliikkeen lähettämä.

Nyt en oikein ymmärrä, millainen ansaintalogiikka tässä toiminnassa piilee? Ajatus on varmaan se, että kun katsojan eteen tulee yrityksen sivu, hän kiinnostuu siitä, tutkii tarkemmin ja lopulta ostaa jotain. Mutta kuka ostaa yritykseltä, joka jo kättelyssä huijaa?

Ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun oma sinisilmäisyyteni koituu turmioksi. Uskon kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää ja luotan kanssaihmisiini. Krooninen epäluulo on raskasta ja myrkyttää mielen.

En myöskään häpeä sitä, että tulin huijatuksi. Hävetkää te, jotka moisia valekommentteja rustailette.

Joten hei vaan, timo, ja onnea bisneksiin.

Pirkko Varjo

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here