Ihmisen on mahdollista toteuttaa unelmansa mikäli hän unelmoi pahvilaatikoista. Jos taas unelmat koskevat esimerkiksi onnellisuutta, rikastumista tai maailmanmenestystä on armollisinta heittää kirves kaivoon samantien.
Unelmista irtipäästäminen on vaikeaa ja niiden jälkeensä jättämää tyhjyyttä saattaa olla hankala täyttää sellaisilla tavoilla, jotka eivät aiheuta sisäelinsairauksia ja mielenterveysongelmia.
Näiden kanssa kipuillessa voi lohduttautua kuitenkin sillä, että todennäköisesti ihmisenä olemisen perusluonteeseen kuuluu tietynlainen ankeus ja tyytymättömyys. Koskaan ei ole oikein hyvä, ei ainakaan niin hyvä kuin kultaisessa nuoruudessa oli. Voi kunpa pääsisi sinne takaisin.
Katri Helena laulaa, että nuoruus on seikkailu uskomaton. Suurin osa nuorista ja aikuisista tietää, että Katri Helena valehtelee. Nuoruus on sitä, että jättimäisen egon ja olemattoman itsetunnon aiheuttamaan ahdistukseen ei tunnu löytyvän maailmasta mitään muuta helpotusta kuin Honda Monkeylla sutiminen ja nuuska.
Pohjimmiltaan aikuisuus on samanlaista kuin nuoruus, mopo vaan on vaihtunut Wärtsilän osakkeisiin ja pitää esittää ettei ahdista enää. Vanhuudesta en tiedä vielä mitään, mutta jos jaksaa sinnitellä tarpeeksi pitkään, niin ainakin se unelma toteutuu, jossa saa vaan maata päivät pitkät sängyssä ja joku tunkee välillä lusikkaa suuhun.
Tuota ennen kannattaa mielestäni opetella nauttimaan niistä ohimenevistä tuokioista, jolloin onnistuu unohtamaan hetkeksi haaveilun ja keskittymään johonkin sellaiseen asiaan, joka tuntuu mielekkäältä juuri sillä hetkellä.
Iltapäivälehtien sivuilta löytyy tuon tuosta todisteita siitä, että unelmien toteutuminen ei vähennä ihmisten kokemaa kurjuutta. Urheilu huipputasolla osoittautuukin raskaaksi. Unelmien kumppanit paljastuvat yksi toisensa jälkeen tavallisiksi piereskelijöiksi. Ralliauto ei pysykään tiellä.
Kiljuva fanilauma ei lohduta, kun sielua korventaa maailmantuska ja seksiriippuvuus. Miljonäärinä oleminen muuttuu painajaiseksi, kun täytyy maksaa veroja, eikä kukaan ymmärrä kuinka paljon se sattuu kun ei saa pitää joka killinkiä itsellään.
Pitkään ja hartaasti toivotusta perheenlisäyksestä seuraa hektinen ruuhkavuosihelvetti, jonka tiimellyksessä ei ehdi edes joogaamaan ja lapsesta tulee lopulta työtön uskontotieteilijä.
Yhteiskunnassamme arvostetaan tietynlaista sitkeyttä. Mutta ei se oikeasti ole mitään peräänantamattomuutta, että vielä kuolinvuoteellaan unelmoi samoista asioista kuin yläasteen röökipaikalla. Surullista se on. Luovu haaveistasi ennen kuin joku läpimätä elämäntaitoguru toteuttaa omansa sinun epätoivosi kustannuksella.
Ossi Nyström
vapaa toimittaja