Vuosi poikkeusoloja on nuorelle pitkä aika

0
Vuosi poikkeusoloja tuntuu nuoresta ihmisestä huomattavasti pidemmältä ajalta kuin keski-ikäisestä.

Korona on muokannut ja mutkistanut arkeamme jo lähes vuoden päivät. Lasten ja nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ovatkin huolissaan nuorten jaksamisesta. Toki osa nuorista on pärjännyt ja pärjää hyvin näissä poikkeusoloissakin.

– Nuoruuteen kuuluu tietty epävarmuus. Nuori vielä etsii omaa paikkaansa maailmassa ja omia kiinnostuksen kohteitaan. Mutta koronapandemian myötä kaikki on muuttunut vielä epävarmemmaksi, eikä kukaan tiedä, milloin elämä taas palaa normaaliksi. Se, että koko elämä tuntuu olevan tauolla, lisää nuorten ahdistusta, toteaa Uudenkaupungin perhekeskuksessa työskentelevä psykologi Laura Hällström.

Nuoret tuntevat myös pettymystä. Vielä keväällä moni jaksoi tsempata ja kesän kevyemmät koronarajoitukset valoivat uskoa tulevaan. Mutta syksyn ja talven myötä vaikeutunut tautitilanne ja sitä kautta kiristyneet rajoitukset ja toisen asteen opiskelijoiden siirtyminen jälleen etäopetukseen on ollut monelle iso pettymys. Samoin kuin kouluvuosiin liittyvien tärkeiden tapahtumien, kuten vanhojen tanssien tai penkkareiden, siirtyminen tai peruuntuminen.

Samalla on tullut selväksi, miten tärkeä asia koulu on, oli kyse sitten ala- tai yläkoululaisesta tai toisen asteen opiskelijasta.

– Se, että kevään pitkän etäopiskelujakson jälkeen päästiin syksyllä takaisin kouluun, oli iso helpotus oikeastaan kaikille. Lapsilla oli selvästi ollut ikävä kavereita ja yhdessä tekemistä. Koulu myös tuo arkeen oman rytmin ja näin osaltaan tukee perheiden jaksamista, kertoo esiopetus- ja alakouluikäisten lasten kanssa työskentelevä koulukuraattori Jenni Hannula.

On oppilaita, joille etäopetus sopii, mutta suurimmalle osalle ei. Se, että joutuu joka koulupäivä olemaan yksin, vain tietokoneen ruutu seurana, on omiaan lisäämään nuorten pahaa oloa.

Uudessakaupungissa lukion 1. ja 2. vuosikurssien oppilaat, sekä osa ammattiin opiskelevista nuorista ovat olleet etäopetuksessa joulukuun puolivälistä lähtien. Koulunuorisotyö-hankkeessa työskentelevä Meri Halonen ja koulupsyykkari Linda Lahtonen nostavat esiin huolen näiden nuorten jaksamisesta.

– Arjen ja ajan hallinta alkaa olla hukassa osalta etäopetuksessa olevista nuorista. Aamulla ehkä laitetaan se tietokone päälle, mutta jäädään sitten peiton alle nukkumaan. Eli ollaan olevinaan läsnä, mutta todellista oppimista ei tapahdu.

Kun aamulla ei tarvitse lähteä kouluun, katoaa arjesta helposti koko rytmi.

– Ei viitsitä nousta sängystä, pukeutua tai syödä aamupalaa. Kukutaan koneella aamuyöhön asti ja vietetään käytännössä siellä sängynpohjalla 20 tuntia vuorokaudessa. Elämän passiivisuus ja etäopiskeluun liittyvä sosiaalisten suhteiden puute lisää osaltaan nuoren ahdistusta ja masentuneisuutta, tiivistää Linda Lahtonen.

Nuoren kiinnostus opintoja kohtaan voikin lopahtaa täysin.

– Tämä näkyy opintojen määräaikaisina keskeytyksinä, mutta pahimmillaan siinä, että emme koulusta saa oppilaaseen enää minkäänlaista yhteyttä, kertoo lukiossa ja Novidassa opiskelijakuraattorina toimiva Kristiina Kaupinsalo.

Epidemian taltuttamiseksi tarvitaan rajoitustoimia, mutta niiden hintana yhteisöllisyys kärsii. Nuoren kehitykselle taas olisi tärkeää tunne yhteisöön kuulumisesta.

– Se, miten esimerkiksi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat lukiossa ja ammattikoulussa pystyvät kohtaamaan toisensa ja luomaan sen oman ryhmän, on haaste. Etenkin, jos etäopetus jatkuu vielä pitkään, pohtii Kaupinsalo.

Se, miten lapset ja nuoret selviävät koronapandemian vaikutuksista, on hyvin yksilöllistä. Toisen elämään poikkeusolot eivät juuri vaikuta, toisen kohdalla korona on vienyt niin innon opiskella, mahdollisuuden harrastaa kuin valtaosan elämää rikastuttavista ihmissuhteista. Tapoja tukea lapsia ja nuoria on kuitenkin monia.

Esiopetus- ja alakouluikäisten lasten kanssa työskentelevä Jenni Hannula muistuttaa, että niin pienet kuin isotkin oppilaat kaipaavat rinnalleen aikuista.

– Kysyin omilta ala-asteikäisiltä lapsiltani, mitä he antaisivat neuvoksi vanhemmille, jotka haluavat näyttää tukensa lapsilleen. Vastaus oli, että menkää yhdessä ulos pulkkamäkeen. Minusta se on erittäin hyvä neuvo.

Myös Meri Halonen kannustaa yhdessä tekemiseen.

– Pyydä perheen nuori, jos ei nyt pulkkamäkeen, niin vaikka kävelylenkille. Ole aidosti kiinnostunut nuoresta ja hänen kuulumisistaan. Huoneeseensa eristäytynyt nuori tarvitsee aikuisen tukea siihen, että sieltä huoneesta lähdetään lopulta liikkeelle, painottaa Halonen.

Eikä vastuu ole yksin vanhempien. Kristiina Kaupinsalon mielestä juuri nyt meidän kaikkien on oltava ihmisiä ihmiselle, ikään tai sukulaisuussuhteeseen katsomatta.

– Kun kohdataan niin kysytään, mitä sinulle kuuluu. Jokainen ihminen, niin nuori kuin vanha, haluaa tulla nähdyksi ja huomatuksi.

Jos omat keinot eivät riitä, kannattaa kääntyä auttajatahon puoleen. Lasten ja nuorten tukena on laaja verkosto ammattilaisia kouluissa, nuorisotoimessa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa.

– Huolien kanssa ei kannata jäädä yksin, eikä ole väliä kehen ottaa yhteyttä. Pohditaan yhdessä, miten tilanteessa olisi syytä edetä, korostaa Laura Hällström.

Nuoria Linda Lahtonen kannustaa pitämään kiinni arkipäivän rytmistä.

– Vaikka olisit etäopetuksessa, niin ota päivä normaalina koulupäivä. Nouse ylös sängystä, pue päällesi, syö aamupala ja avaa sitten se tietokone ja jossain muulla kuin sängyssä.

Jos on huoli omasta tai lapsen jaksamisesta


Ota rohkeasti yhteyttä opettajaan, kouluterveydenhoitajaan, koulukuraattoriin, koulupsyykkariin tai koulupsykologiin.

Perheen ongelmissa apua antaa myös Uudenkaupungin perhekeskus

Kaupungin mielenterveys- ja päihdeyksikössä annetaan apua myös akuuteissa kriiseissä. Yksikön kaksi työntekijää toimivat koulupsyykkareina ja heihin on mahdollista olla yhteydessä vaikka snapchatin kautta.

Myös kaupungin nuorisotoimen työntekijöille voi mennä puhumaan. Koulunuorisotyö-hanke alkoi tammikuussa.