Joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä.
Tämä SPR:n Taloustutkimuksella tammikuussa teettämän kyselyn tulos on hätkähdyttävä lukema.
Ennen korona-aikaa yksinäisyyttä koki joka viides. Yksinäisyydestä on puhuttu suomalaisten kansantautina kauan. Sosiaalisten kontaktien vähyys on terveysriski niin nuorissa kuin varttuneissa ikäluokissa.
”Koronaan voi kuolla ja niin voi yksinäisyyteenkin”, Punaisen Ristin sosiaalitoiminnan koordinaattori Maaret Alaranta kommentoi SPR:n tuoreen kyselyn tuloksia.
Yksinäisyys on kyselyn mukaan lisääntynyt erityisesti yli 65-vuotiailla, yksinasuvilla, pienituloisilla ja työelämän ulkopuolella olevilla.
Uusikaupunkilaisista 45 prosenttia asui yksin vuonna 2018. On syytä muistaa, että yksin asuvat eivät ole mikään yhtenäinen joukko, eivätkä he kaikki ole suinkaan yksinäisiä.
Uudessakaupungissa kaksi vuotta sitten tehdyn kuntalaiskyselyn mukaan erityisesti 20–30-vuotiaat kokivat elämässään merkityksettömyyttä ja yksinäisyyttä.
Nyt korona-aikana yksinäisyyden kokemukset ovat vahvistuneet varmasti kaikissa ikäryhmissä, kun pandemia on rajoittanut elämää omaa kotiin, harrastuksissa ei voi käydä ja kaikenlainen kanssakäyminen on rajoitettua.
Väestöliitto on tutkimuksissaan sanoittanut suomalaisten yksinäisyyden kokemuksia. ”Kuin pallo jalassa”, kuvaili joku tuntojaan. Myös suru, levottomuus, ulkopuolisuus, tuska, eksynyt olo ja aavemainen särky kuuluivat yksinäisten arkeen.
Huomenna vietetään kansainvälistä ystävänpäivää. Näinä aikoina ei voi liikaa korostaa sitä, millainen vaikutus pienillä asioilla on meidän kaikkien elämässä. Tekstiviesti, puhelu ja kuulumisten kysyminen ovat tekoja, joilla on iso merkitys.
Yksinäisyydestään avautunut leski kertoi Uudenkaupungin Sanomissa julkaistussa haastattelussa joulukuussa, miten yksi kysymys vaikutti häneen kuin maanjäristys. ”Tämä ihminen kysyi, että miten sinä itse voit”, hän kertoi. (US 22.12.2020).
Kukaan ei ollut sitä aiemmin häneltä kysynyt.