Äijäflunssa on yllättävän tuntematon sairaus, sillä siitä ei löydy tietoja mistään virallisesti lääkealan julkaisuista. Kansan keskuudessa se taas usein sekoitetaan lorvikatarriin, mutta kyseessä on kuitenkin eri tauti. Seuraava teksti ei sovi heikkohermoisille, sillä siinä kuvataan ensimmäistä kertaa maailmankaikkeuden historiassa äijäflunssan eteneminen.
Äijäflunssa alkaa vaatimattomasti pienellä kutinalla kurkunpäässä, mutta laajenee nopeasti kunnon kurkkukivuksi, jossa nieleminen olisi kuin takiaispallo kulkisi ruokatorvea alas.
Seuraavaksi tauti iskee lihaksiin. Kropan lihakset isoimmasta kolmipäisestä reisilihaksesta pienempään pikkusormen toisen nivelen koukistajaan alkavat sykkiä kipua sydämen sykkeen tahtiin ja kohta koko kroppa tuntuu palavan.
Tässä vaiheessa potilas on jo siirtynyt makuuasentoon ja kipua lievittääkseen vaihtaa asentoa tiuhaan järjestyksessä vasen kylki-vatsa-asento-oikea kylki-selkäasento. Normaalitapauksessa kiertonopeus on noin kaksi kierrosta minuutissa, mutta pahemmanlaatuisessa äijäflunssassa on mitattu jopa neljän kierroksen minuuttivauhtia.
Sitten tauti siirtyy päähän. Otsa- ja poskiontelot alkavat täyttyä kehon nesteillä, ne laajenevat ja naamataulua alkaa kuumottaa ja luut kipeillä. Jopa yläleuan hampaiden juuret särkevät kuin tehtäisiin sarjatyönä juurihoitoa ilman puudutusta. Eniten särkee paikat, joista hampaat on poistettu kokonaan.
Seuraavaksi on vuorossa korvat. Korvat lukkiutuvat kuin ne täyttyisivät vedellä ja alkaa kuulua epämääräisiä ääniä, jotka muistuttavat välillä aisakellon helkyntää,välillä taas keskikehnon coverbändin viikkotapaamista, jossa menossa on ensimmäiset Paranoid-treenit. Asenne ja vahvistimen nupit ovat paikallaan, muut osat vielä hakusessa.
Silmät herkistyvät ja kaikki valo, joka on kirkkaampaa kuin syksyisen sadepäivän ilta, saa veden valumaan. Ja, kun silmät sulkee, räjähtää näkökenttää kaksi psykedeelisesti väriä vaihtavaa spiraalia, joista toinen kiertää myötäpäivään, toinen vastapäivään.
Sitten pään onteloihin kerääntynyt neste onkin jo valmistunut ja alkaa valua räkänä alas. Kun on aivastellut ja niistänyt nenää puolisen tuntia, on nenänalusta ja posket rohtuneet punaiseksi, joihin ei huutamatta voi koskea.
Osa räästä valuu sisäkautta kurkkutorven yläosaa ja aiheuttaa pienempiä ysköksiä, jotka tuntuvat kuin salama iskisi rintaan ja isompia kunnon yskäpuuskia, joiden kipuvaikutus vie hetkeksi tajun.
Kun kunnon yskimistä on kestänyt jonkin aikaa, alkavat kylkiluut napsahdella poikki ja sen jälkeen hengitys tuntuu kuin imaisisi sisäänsä kupillisen lasimurskaa.
Jonkin ajan kuluttua oireet alkavat helpottaa ja potilas paranee kokonaan fyysisesti, mutta harvemmin henkisesti. Lähipiirin kannattaa taudin jälkeen useita viikkoja, tai jopa kuukausia välttää puhumasta esimerkiksi imuroinnista, mattojen tamppauksesta tai edes roskien viennistä, sillä ne voivat helposti käynnistää taudin uudelleen, entistä kauheampana.
Jussi Arola
toimittaja