Urheilussa on voittajia ja häviäjiä. Joku on neljäs, eikä saa mitalia, vaikka kolme edellä olevaa saavatkin. Joku jää työpaikkahaussa kakkoseksi ja ilman duunia. Kun tarjouskahvi loppuu, se loppuu. Vaikka olisitkin juuri seuraavana jonossa. Jokainen jääkiekkoilija ei ehkä saakaan Miss Suomea tyttöystäväkseen.
Poikkeuksiakin toki on. Oli Nuori Suomi -järjestelmä, jossa kaikille piti taata yhtä paljon peliaikaa, saman verran onnistumisia ja mitali kaulaan. On kommunismi. Kommunismissakin toki on maijansa ja varsinkin mattinsa, jotka ovat muiden yläpuolella, ja niille muille saattaa hyvinkin tulla paha mieli, mutta sitä ei vaan saa näyttää.
Ja sitten on maa nimeltä Suomi, joka ei halua kellekään pahaa mieltä. Kohteliaita kun ollaan, ei varsinkaan vieraille, eikä missään nimessä ns. vähemmistöille.
Liikennemerkit, ruokapakkaukset ja kasvatustyöhön osallistuvien oikeudet on hoidettu sellaiseen kuosiin, ettei kukaan pääse henkisesti loukkaantumaan. Käskyt on vaihdettu nöyriin pyyntöihin. Lakien ja määräysten sijaan käytetään suosituksia ja luotetaan ihmisten omaan harkintaan – paitsi tietysti liikenteessä.
Korona-aikanakin meille on saanut tulla ja meiltä on saanut mennä. Koronatestejä on järjestetty, jos tulija on kokenut, että kiireiltään viitsii testiin mennä. Omaehtoista karanteeniakin on vienosti suositeltu – jos se nyt mitenkään maahantulijan aikatauluihin käy. Sivulauseessa on pyydetty, jos suinkin mahdollista, harkitsemaan myös muuta liikkumistapaa kuin julkista liikennettä korona-alueelta Suomeen saavuttaessa.
Maskien kanssa soudettiin ja huovattiin puoli vuotta. Sitten maskeja päätettiin suositella käytettäväksi. Sanaa pakko ei haluta tai voida jäykän ja loppujen lopuksi kai ei kenenkään ymmärtämän lainsäädännön vuoksi käyttää. Pitäisi pystyä valvomaan ja sakottamaankin maskittomia, jos olisi maskipakko. Käsi ylös, kenen perässä aina autolla tai polkupyörällä liikuttaessa kulkee poliisi valvomassa nopeutta tai fillarin takavaloa.
Aina on ne jääräpäisimmät, jotka toteavat, että mulla on oikeus. Jos ei ole pakko, se on sama kuin ei tarvitse. Pitäisi ymmärtää myös se fakta, että maamme alkaa olla monikulttuurinen. Mikä suomalaiselle on normaaleihin tapoihin ja käyttäytymismalliin kuuluva itsestäänselvyys, voi Afrikasta tai Lähi-idästä Suomeen saapuneelle olla täysin tuntematonta.
Alkaa näyttää siltä, että niukat koronarokotteetkin päästään ensin jakamaan tälle vähemmistölle, jonka osuus pääkaupunkiseudun tartunnoistakin alkaa olla 50 %.
Ehkä edelleenkin pitäisi oikeuksien ohella olla selvät säännöt ja määräykset. Silläkin uhalla, että jollekin joskus tulee vähän paha mieli.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen
Lohjalla