Koronan aikaan

0

Mikä päivä tänään on? Talo on hiljainen kuin olisi sunnuntai. Mutta ei voi olla sunnuntai, koska ei ole tullut paperilehteä, (Paperinen tulee vain viikonloppuina). Mitä kello on? En osaa sanoa, sillä valo on yhtä harmaa kuin eilenkin. Täytyy katsoa kännykästä. Tiistai! Miten niin tiistai? Mihin kuluivat viikonloppu ja maanantai?

Koronan aika on yhtä ja samaa, maamerkkejä ei ole. Almanakka täysin tyhjä. Pöydässä samaa soppaa kolmatta päivää. Kävin kyllä kaupassa jossain välissä. Mikä päivä? Banaaneista päätellen kolme päivää sitten, sillä ne ovat juuri sen verran tummuneita.

Puhelen kissalle kuulostellakseni miltä oma ääni tuntuu. Kissa tykkää kovasti koronan ajasta, sillä palvelut ovat vain parantuneet ja nyt juttelenkin sille. Se on alkanut puolestaan äännellä uusia, syviä kurahduksia. Voi olla, että kissa oppii puhumaan ennen kuin virus kukistuu.

Maaliskuussa tuli kuluneeksi vuosi tätä omituista aikaa. Silloin me vanhat telkeydyimme kotiin, suljimme ovet ja tilkitsimme ikkunat. Nuoret julistautuivat kuolemattomiksi, ei virus heitä koske, ehei. Silloin vielä kaikki soittelivat toisilleen kuvitellen poikkeustilan päättyvän pian.

Enää ei soitella vaan valitetaan ja kiukutellaan sosiaalisessa mediassa etsien syntipukkeja. Jokaisesta on tullut virusasiantuntija ja vieläkin on niitä, joiden mielestä kaikki on vain flunssaa.

Olen päättänyt pysyä terveenä ja olla hyvällä tuulella. Seuraan omaa käyttäytymistäni mielenkiinnolla tässä erikoislaatuisessa ihmiskokeessa. En katsele menneen elämäni hauskoja matkakuvia, enkä etsi tarjouksia Vietnamin viidakkoihin. Olen kiitollinen, jos joskus pääsen Turkuun.

Kerrankin olisi aikaa itsensä kehittämiseen. Vuosi sitten vielä tuumailin, että voisin kirjoittaa uuden Sinuhen, maalata akvarelleja, opiskella swahilia, venäläisiä suhuäänteitä tai oppia taikinajuuren salat. Mutta kukaan ei osannut ennustaa koronan ajan lamaannuttavaa tahmeutta. Siihen kuuluu energian ja ajantajun katoaminen, ajatusten hitaus, yleinen päättämättömyys, haahuilu ilman päämäärää.

Virus on pirullisen ovela ja löytänyt Homo Sapiensin kaikkein heikoimman kohdan, ihmisen ikävän toisen luo. Tarvitsemme läheisyyttä, naurua, haleja, suukkoja, toisen ihoa. Pärjäämme taistelussa, jos hallitsemme yksinäisyyden.

Jokainen kokee poikkeusajan omalla tavallaan. Monet menevät henkisesti rikki. Mutta keskellä synkkyyttä luottakaamme suomalaiseen yhteiskuntaan. Kyllä me selviämme, tämä on maailman paras maa myös koronan aikaan. Jos ette usko, niin seuratkaa mitä virus saa muualla aikaan.

Pirkko Arstila

toimittaja,

free lancer

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here