Liekehtivät hiihtäjät

0

Viime viikkoina on ollut taas paljon suomalaisia tulessa. Toivottavasti ei kuitenkaan kirjaimellisesti, vaan eri talvilajien kilpailijat ovat osallistuneet edustamansa urheilumuodon arvokisoihin.

Urheilujournalismi ja -selostukset ovat täynnä kliseitä, joita toistetaan vuosista ja kilpailuista toiseen. Olen aivan varmasti sortunut käyttämään itsekin monia kielikuvia, mutta tulessa-sanan käyttöä tässä yhteydessä olen pyrkinyt välttämään.

En tiedä miksi se ärsyttää niin kovasti. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota sen käyttöön ja huomasin, että erityisesti olympialaisissa sekä yleisurheilun ja hiihdon arvokisoissa, joissa on paljon suomalaisosallistujia, sanotaan lähes joka päivä jonkun olevan tulessa.

Selostajat saavat aivan varmasti todella paljon palautetta. Luulisi, että joku muukin olisi tähän tarttunut ja ehdottanut jotain toista termiä. Tai sitten olen ainoa, jota tämä sanonta kismittää.

Selostajien kieli ja kielikuvatkin onneksi välillä päivittyvät. Kuulosti – ainakin aluksi – hauskalta, kun koripallo-otteluissa pallo heitetettiin ”keskelle keksintöä” tai jääkiekossa maalipaikan sijaan sanottiin, että ”siinä on tontti”. Toki pidemmän päälle nämäkin kääntyvät ärsyttäviksi, jos niitä toistetaan samassa ottelussa joka tilanteessa.

Urheilijat eivät ole yhtään sen parempia kielikuvien käyttäjiä. Jääkiekko-otteluiden erätaukohaastattelut ovat jo käsite. Niissä kysytään ympäripyöreitä ja vastataan vielä pyöreämpiä.

”Kaveri oli paremmalla jalalla liikkeellä”. ”Ei vaan oltu hereillä alussa.” ”Jalat jäivät bussiin.” ”Vastustaja halusi voittoa enemmän.” Toisin sanoen toinen joukkue aloitti ottelun paremmin ja vei lopulta myös voiton.

Silloin tällöin joku päättää puhua asiaa tai täysin asian vierestä. Ne haastattelut jäävät elämään ja niitä pyöritellään Youtubesta vielä vuosien jälkeen.

Moni ehkä muistaa jääkiekkovalmentaja Harri Aholan purkauksen tuomareiden toiminnasta sinänsä tavallisen Mestis-ottelun tauottua vuonna 2009. Käytännössä mistään muusta Aholaa ei tunneta, vaikka hän – kenties hieman ironisesti – valmentaa nykyisin tuomareita.

Huomenna päättyvissä hiihdon MM-kisoissa haastattelut ovat olleet poikkeuksellisia, kun koronan vuoksi toimittajat eivät pääse yhtä lähelle kuin tavallisesti.

Suomen miesten sprinttiviestin hopean jälkeen eräs haastattelu sujui niin, että kaksi suomalaishiihtäjää kiersi ympäri Suomen majoituspaikkaa puhelin kädessä ja toimittaja yritti haastatella milloin ketäkin Pasilan studiosta käsin.

Lopuksi haastattelu meni yleiseksi sekoiluksi, mutta se kai on korona-ajalle tyypillistä.

Oberstdorfin MM-hiihtojen yksi mieleenpainuva hetki oli joukkueen kokeneimman urheilijan, Riitta-Liisa Roposen ilo onnistuneen hiihdon jälkeen. ”Olen niin onnellinen”, Roponen sanoi ja kaikki varmasti uskoivat sen. Pari päivää myöhemmin Roponen sai iloita muiden viestimitalistien kanssa.

Tällaisina hetkinä toivoisi, että kaikki urheilijat, taiteilijat, poliitikot ja virkamiehetkin osaisivat sanoa, mitä oikeasti ajattelevat tai tuntevat. Vai onko pienillä valkoisilla valheilla väritetty ympäripyöreä tokaisu sittenkin parempi?

Risto-Matti Kärki

tuottaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here