Molemmissa tapauksissa virkamiehet toimivat sillä vastuulla, mitä heillä lain mukaan on. Niin kysely kuin kiirehtimiskirjekin kuuluvat operatiiviseen toimintaan. Kumpikaan virkamiehistä ei siis ylittänyt toimivaltaansa.
Toisaalta valtuutettujen harmistumisenkin ymmärtää. Kun verkkoon putkahtaa koulukysely tai kaupungilla puhutaan sihy-kirjeestä, niin ensimmäisenä siitä soitetaan sille tutulle poliitikolle. Päättäjä on hyvin kiusallisessa tilanteessa, jos hän ei ole asiasta ajantasalla. Valtuutetuilla on myös oikeus keskustella virkamiesten toimintatavoista.
Silti näistä kahdesta valtuustokeskustelusta, herää eittämättä ajatus, oliko areena täysin oikea. Kun valtuuston kokous striimataan, keskustelu vaikuttaa helposti kipakammalta kuin se olisi paikan päällä. Videolta eivät erotu kunnolla ilmeet, eleet, eikä edes puhujan äänenpaino. Myös ajankohta vaikuttaa. Vaalien alla keskustelu on helposti kipakampaa ja se saattaa kuulostaa jopa syyttelyltä. Sinällään avoimuus on hyvä asia, mutta jos keskustelu lähtee ”lapasesta”, avoimuus ei johda aina hyvään lopputulokseen.
Mikä oli näiden kahden keskustelun lopputulos? Poliitikot saivat viestinsä perille, eli ettei kiirehtimiskirjeellä tai koulukyselyllä ollut heidän puumerkkiään. Mutta minkälaisen kuvan keskustelu antaa kaupungista työnantajana?
Ehkä sittenkin parempi areena tällaiselle keskustelulle olisi kaupunginhallitus. Valtuustossa asian voisi kuitata tiedoksiannolla tai selonteolla.
Teija Uitto