Vielä vuodenvaihteessa Tiia Väisänen ja Mikko Kauppinen eivät osanneet synnytykseen lähtöä odottaa. Parin esikoisen laskettu aika oli loppukuusta, joten rauhallista odotusaikaa oli jäljellä vielä useampi viikko. Terhakka vauva päätti kuitenkin ottaa varaslähdön. Maanantaiaamuna 4.1. meni yllättäen lapsivedet, ja pari kiiruhti sairaalaan.
Väisänen muistelee hetken olleen jännittävä.
– Tietysti ensimmäinen synnytys on muutenkin jännä tilanne, mutta meillä jännitystä lisäsi vielä vauvan perätila, josta oltiin saatu kuulla vasta muutamaa viikkoa aiemmin. Synnytystavasta ei ollut tietoa vielä, kun autolla lähdimme kohti synnytyssairaalaa, hän kertoo.
Vauvaa oli yritetty kääntääkin, mutta tämä oli sitkeästi päättänyt tulla maailmaan takamus edellä. Sairaalassa vanhemmat tulivat lääkärin kanssa yhteistuumin siihen tulokseen, että vauva olisi turvallisinta saattaa maailmaan sektiolla.
– Sekin hermostutti ja mietitytti, mutta kaikki meni lopulta tosi hyvin. Synnytyksestä jäi hyvä kokemus, Tiia Väisänen sanoo.
Pieni tyttövauva päästi ensiparkaisunsa kello 15.14. Syntymämitoikseen vuoden ensimmäinen uusikaupunkilainen kirjautti 2 890 grammaa ja 48 senttiä. Ensikohtaaminen oman vauvan kanssa tuntui vanhemmista hämmästyttävältä.
– Onhan se sellainen hetki, jota sanat eivät riitä kuvailemaan. Siinä hän oli, meidän odotettu ja toivottu pikkuinen ihme.
Sairaalassa äiti ja vauva tutustuivat toisiinsa neljän päivän ajan. Kotona uuden arjen opettelu jatkui koko perheen voimin Kauppisen jäätyä isyyslomalle. Väisäsen mukaan uusi perheenjäsen vaikuttaa rauhalliselta tapaukselta.
– Tietysti tämä alku on ollut molemminpuolista ihmettelyä ja opettelua, mutta vauva nukkuu aika hyvin, eikä turhia itkeskele. Vähitellen aletaan saada jo jonkinlaisesta rytmistäkin kiinni.
Väisäsen vanhemmille pariskunnan vauva on ensimmäinen lapsenlapsi, Kauppisen vanhemmille jo kahdeksas. Uusi jäsen on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi molempiin sukuihin, ja mummit ja ukit ovat päässeet pikkuista jo yksitellen katsomaankin.
– Tämä on ollut kaikille yhtä suuri ilo. Isovanhemmista on jo nyt ollut myös valtavasti apua, kun he ovat päässeet käymään.
Vaikka vauvan nimeä ei ole vielä kerrottu eteenpäin, se on ollut vanhempien tiedossa jo pitkään. Kastejuhlaa aiotaan viettää vanhempien kotikonnuilla Kiuruvedellä, kun maailmantilanne sen sallii.
Äidin sylissä uinuva pienokainen ei itse tosin vielä juhlien suunnittelusta perusta. Riittää, kun ruokaa tarjotaan säännöllisesti, vaipat vaihdetaan ja tarjolla on turvallisia sylejä.
Myös tuoreet vanhemmat suhtautuvat vauvan hoitoon ja kasvattamiseen jalat maassa ja päivä kerrallaan.
– Kaikki on niin uutta, ettei osaa oikein odottaa mitään erityistä, mennään vaan päivä ja hetki kerrallaan. Toivottavasti osataan antaa sellaiset eväät, että hänestä tulisi ahkera, työssäkäyvä ja perusarkea arvostava aikuinen, Tiia Väisänen tuumii.
Päivi Sappinen