Kaikille kaikkea! Ehdottomasti vauvasta vaariin, työssäkäyvistä työttömiin, opiskelijoista vapaamatkustajiin ja jotain vielä kaikille muillekin! Näiden takana seison ehdottoman vankasti!
Yksikään uusikaupunkilaisista tulevien kuntavaalien ehdokkaista ei toki ole näin kaupustelijahenkisesti sanonut, mutta puolueiden valtakunnallisia vaaliohjelmia lukiessa huomaa kyllä, kuinka monipuolisia lupaukset ovat.
Ehdokkaat tarjoavat kuntalaisille sitä parhainta versiota itsestään, kun oikeasti kuntalaiset tarvitsisivat vain sitä tavallista tyyppiä, joka vastaisi heidän ajatusmaailmaansa. Ei tarvitse tarjoilla hattaroita syökseviä yksisarvisia tai supermiehen voimia, kunhan huolehtisi siitä, että arki sujuisi kotikaupungissa myös jatkossa.
Paikallispuolueiden vaaliteemoja selatessa esiin nousevat esimerkiksi turvallisuus, kaupungin elinvoima, sosiaali- ja terveyshuolto, koulu- ja harrastustilat sekä kaupungin viihtyisyys. Luvataan keskustelua ja yhteispeliä, ei vastakkainasettelua. Tarjotaan pitkää kokemusta ja kaikupohjaa sekä tuoretta näkökulmaa ja uusia ideoita.
Onpa tarjouslistalla myös parempi tulevaisuus. Kiitos, tilataanko saman tien koko kaupungille eli liki 16 000 sellaista ja osamaksulla laskulle, kiitos. Luvataanpa myös laittaa kuntapolitiikassa Uudenkaupungin asiat ensimmäiseksi. Lupaus on huojentava, koska olisihan se huolestuttavaa, jos joku lähtisi paikalliseen valtuustoon tekemään kansainvälistä politiikkaa.
Eräs puolue korostaa sitä, että yhdessä muutos on mahdollinen. Ottamatta kantaa siihen, että onko se sydän oikealla, vasemmalla vai tasan keskellä, niin näinhän se on: harvemmin politiikassa kannattaa lähteä sooloilemaan. Päätöksentekoon tarvitaan siis tukea kaikista suunnista.
Toivon, että kaikki yli sata paikallista kuntavaaliehdokasta sitoutuvat siihen, että tulevassa valtuustossa tehdään töitä Uudenkaupungin ja uusikaupunkilaisten parhaaksi. Siinä on työtä ihan tarpeeksi ilman ukkopolitiikkaa, akkavaltaa, egojen kolistelua tai mykkäkouluja.
En osaa sankarin lailla taistella hyvän puolesta ja pahaa vastaan, mutta mustavalkoisessa ja kärjistävässä maailmassa yritän nähdä myös niitä väliin jääviä harmaan sävyjä. Tätä ominaisuutta arvostaisin myös paikallispoliitikoissa.
En omaa sellaisia yleviä erikoistaitoja, kuten muinaiskreikkalaisten aakkosten luettelu takaperin tai purkkapallon puhaltaminen kärrynpyöriä heittäen, mutta teen vain vähän palaneita mikropopcorneja ja osaan opettaa koiralleni hassuja temppuja. Niitä taitoja on vain hankalampi valjastaa uusikaupunkilaisten hyväksi, siksi olen valmis äänestämään jotakuta itseäni älykkäämpää ja kauaskatseisempaa päättämään kaupungin asioista.
Valtuustopaikkaa ei saa kilpailemalla pyhyydestä verisesti, mutta sitä ei toivottavasti saa myöskään parhailla grillimakkaroilla tai kovaäänisemmällä väärinymmärtämisellä. Paikan saa, kun saavuttaa kuntalaisen luottamuksen pienillä tai suurilla teoilla. Liki mille tahansa taidolle voi valtuustossa olla tarvetta, koska ikinä emme tiedä, mitä on luvassa. Sitä viime vuosikin on meille opettanut.
Katja Kaartinen
toimittaja