Pyhämaalainen Fanni Elo on pelannut ringetteä koko ikänsä. Viimeisimpänä saavutuksena hän johdatti kapteenina Laitilan Jyskeen SM-sarjaan pari viikkoa sitten päättyneissä karsinnoissa. Palkintokaapista löytyy myös MM-mitaleja ja SM-kultaa.
– Isoveli pelasi jääkiekkoa, isosisko ringetteä ja isä valmensi molemmissa. Jäähallilla tuli siis oltua paljon jo ihan vauvana ja pikku Fannillekin sidottiin hokkarit jalkaan ensimmäisen kerran jotain kolme- tai neljävuotiaana, Elo muistelee.
Siitä se alkoi. Fanni Elo kävi UJK:n luistelukoulut ja ringettekoulut useampaankin kertaan ja pelasi ringetteä kaikki juniori-ikäluokat. Ja menestystäkin tuli.
Elo oli tärkeänä lenkkinä, kun UJK voitti SM-kultaa C- ja B-junioreissa.
– UJK:lla oli silloin myös naisten joukkue, jossa pelasi paljon B-junioreja. Pelasimme ykkössarjassa ja pääsimme jonakin vuonna SM-karsintaankin, mutta paikkaa ei irronnut. Naisten kanssa pelaamisesta sai hyvää kokemusta kovemmista peleistä.
Elon taidot huomattiin myös liitossa ja hän oli useita vuosi liiton harjoitusryhmissä ja lunasti kaksi kertaa paikkansa juniorien MM-kisoissa, joista tuliaisena oli mitali.
– Erityisesti se ensimmäinen kerta, kun oltiin Kanadassa pysyy takuulla mielessä pitkään. Se, että pääsee edustamaan Suomea ja sitten se joukkuehenki ja kisatunnelmat lajin emämaassa olivat mahtavia kokemuksia.
Kun juniorivuodet olivat ohi, eikä UJK saanut enää naisten joukkuetta kokoon, lähti Elo hakemaan haasteita muualta. Hän pelasi Lukossa naisten ykkössarjaa ja Luvialla SM-sarjaa ja useita vuosia Jyskeessä ykkössarjaa.
– Luvia-vuosi oli melko rankka, kotoa tuli hallille matkaa satakunta kilometriä ja syyspimeällä ne oli pitkiä kilometrejä ajaa yksin, vasta Raumalta tuli pelikavereita kyytiin. Kävin siihen aikaan myös vuorotöissä ja aikataulujen sovittaminen ja mm. ruokailuaikojen saaminen linjaan treenien kanssa oli hankalaa.
Kaudet 2018–2019 ja 2019–2020 jäivät melkein kokonaan väliin. Elo löysi itselleen opiskelupaikan ja opiskelujen aikana asui pitkään Tallinnassa. Sieltä hän kävi kaudella 18–19 pelaamassa SM-sarjaa espoolaisen EKS:n riveissä, mutta kulkuvaikeuksien vuoksi pelejä kertyi vain kymmenkunta. Seuraava kausi jäi pelien osalta kokonaan väliin.
– Into ringetteen ei kuitenkaan sammunut, päinvastoin. Treenasin kyllä säännöllisesti mm. kuntosalilla, mutta se ei ollut yhtään kivaa. Ringetessä parasta on joukkuehenki ja yhdessä tekeminen ja siitä oli ehtinyt jo tulla elämäntapa.
Kun opiskelut olivat loppusuoralla, Elo palasi kesällä Uuteenkaupunkiin ja Jyskeen naisjoukkueeseen. Hän oli yksi joukkueen kokeneimmista ja valittiin joukkueen kapteeniksi.
– Syksyn aluksi oli vaikeaa, porukassa oli paljon uusia pelaajia eikä kokoonpanot ja roolit napsahtaneet heti kohdalleen ja omakin pelituntuma oli aluksi hieman hukassa. Nopeasti päästiin kuitenkin vauhtiin ja loppu sujui hienosti flow-tilassa. SM-paikka tuli suoraan kolmella voitolla.
Joukkue hitsautui kauden aikana yhtenäiseksi ja motivaatio oli kaikilla erinomainen. Samanlaista Fanni Elo muistelee aikanaan olleen UJK:n junioreissa.
– Tosissaan tehtiin töitä joukkueen eteen ja se yhteishenki vei koko porukkaa eteenpäin eikä pienet väsymykset tunnu missään.
Laitilan jäähalli oli lyhyttä taukoa lukuun ottamatta auki koko talven. Korona muokkasi kautta mm. niin, että kaikki alkuverryttelyt tehtiin ulkona ja jäällä oloa lukuun ottamatta käytettiin maskeja, mutta kausi kuitenkin pystyttiin viemään läpi suunnitellusti.
Jyskeen ensi kauden joukkueen kokoaminen on menossa. Elo on mukana, se on selvä, mutta hän tietää, että menestys SM-sarjassa ei tule helpolla.
– Vauhti on kovempaa, mutta selkeämpää, sillä sellaiset älyttömät ryntäykset puuttuvat kuin alemmalla tasolla. Tekniikka on parempaa ja erilaisten syöttökuvioiden kautta tehdään maalipaikkoja. Ajoitus on todella tärkeä, sillä tilaa maalin edessä on vähän.
Jyskeen joukkueessa tulee olemaan joka tapauksessa paljon pelaajia, joilta SM-kokemus puuttuu ja se voi alussa tuoda ongelmia. Tarvittava terävyys tulee vasta pelikokemuksen myötä, joten jokunen kokenut vahvistus mahtuisi kyllä mukaan.
Elon oma rooli on vuosien myötä muuttunut. Juniorivuosina hän oli ennen kaikkea maalintekijä, mutta nyt entistä enemmän joukkuepelaaja. Maaleja toki syntyy edelleen, hän oli Jyskeen maalipörssin ykkönen, mutta entistä enemmän hän luo muille paikkoja.
– Maalin tekeminen on edelleen kivaa, mutta yhtä hyvältä tuntuu, kun on syötöllä tai hyvällä liikkeellä luonut kaverille maalipaikan.
Myös asenne urheiluun on vuosien myötä laventunut. Verryttelyjen ja erilaisten oheisharjoitteiden tärkeys on tullut konkreettisesti esille, kun pelin vauhti kasvaa ja loukkaantumisriski sen myötä.
– Itselle ei ole mitään pahempaa sattunut. Ringetessähän ei saa taklata ja suojat ovat hyvät, mutta erilaisia polven, nilkkojen tai käsien vääntymisiä voi kovassa vauhdissa sattua ja vamman paraneminen voi viedä pitkään.
Myös monipuolisen ja terveellisen ravinnon merkitys on tärkeä, kun kroppaa rasitetaan.
– Luvian-vuonna oli ruokailun kanssa taiteilemista, kun usein piti töistä ajaa suoraan treeneihin. Mitään huonosti sulavaa ei voinut syödä, vaan autossa napsitulla salaatilla piti jaksaa treenit.
Fanni Elo sai heti valmistumisensa jälkeen vakipaikan Uudestakaupungista, joten senkin puolesta tuleva kausi voisi jo alkaa.
– Joo, treenaamaan olisi jo kiva päästä, vaikka viimeisestä karsintapelistä ei ole kuin pari viikkoa. Mutta ennen uuden kauden alkua olisi ehdottoman tärkeä saada pidettyä kunnon nousujuhlat, ne kun nousun ratkaisseen pelin jälkeen jäivät koronan takia vaatimattomiksi.
Jussi Arola
