Karitsat syntyvät pääsiäisen aikaan

0
Kuuden päivän ikäinen karitsa tunnistaa äitinsä äänen ja hajun.

Pääsiäisen aika on lammastilalla kiireistä. Marge Reiman sanoo, että öisin ei uskalla nukkua kovin raskaasti.

– Karitsat syntyvät pääsiäisen aikoihin. Kun synnytys alkaa, pitää olla paikalla, tilanne voi vaatia apua.

Vanhalan Villalammas -tilalla Laitilassa on noin sata lammasta, uuhia on 70 ja pässit päälle. Uuhien välissä juoksentelee vasta kuuden päivän ikäinen Tuhti ja toinen karitsa perässä. Lisää karitsoja on tulossa.

Tanhupallo on nimensä mukaisesti kuin pallo. Sen vatsa on hyvin pyöreä.

– Se on tiinenä ja tulossa on 3–4 karitsaa, Marge kertoo.

Tanhupallon kintereillä kulkee jälkeläinen nimeltä Karvamato. Margen lapset ovat keksineet nämä tv-ohjelmasta tutut nimet.

– Tanhupallo ja Karvamato on meidän some-seuraajien suosikkeja.

Lampaille some-tähteydestä on hyötyä. Tanhupallolla ja Karvamadolla on niin paljon some-faneja, ettei niitä kohdella samoin kuin muita lampaita. Lasten ei siis tarvitse pelätä, että jompi kumpi niistä päätyisi pataan, vaikka tilalla on myös lihatuotantoa.

Koska lampaat ovat niin söpöjä, lihatuotanto saa joskus tilalla vierailevat hämilleen:

– Joskus ihmiset kysyvät, että miten sinä voit laittaa karitsan teuraaksi. Karitsa on kuitenkin vuoden vanha ja kun se on vuoden ja päivän vanha, se on jo lammas. Aivan pienet karitsat eivät siis päädy pääsiäispöytään, Marge Reiman kertoo.

Lampolassa vilistää myös Ursula ja Impi. Vaikka lampaita on sata, jokaisella on nimi. Ne erottaa myös hyvin toisistaan. Vanhalan tilalla on suomenlampaita, kainuunharmaksia, ahvenanmaanlampaita ja uusimpana Oxford Down -rotua.

Kun Marge Reiman hankki viisi vuotta sitten ensimmäiset neljä uuhta ja pässin, keväällä lampaita olikin 12. Vähitellen katras on kasvanut ja viimeisimmät hankinnat Reiman on tehnyt varta vasten lihatuotantoa ajatellen, ensimmäiset lampaat tuottivat villaa.

– Ahvenanmaanlampaan villa on parasta esimerkiksi islantilaisneuleita varten.

Villan keritseminen käy tilalla, mutta sitten villa on kuljetettava kehräämöön ja kehräämöissä on lähes vuoden jono. Marge Reiman on kotoisin Virosta ja tuntee sieltä lampureita sekä kehräämöjä. Niinpä hän kuljettaa villan Laitilasta Hiidenmaalle kehräämöön.

Kun villa palaa kehrättynä takaisin, hän myy villalankaa ja tekee niistä itsekin käsitöitä, joita myös myy. Lihan tuotanto on kuitenkin jatkuvasti lisääntynyt, koska lampaan ja karitsan lihalle on kysyntää. Vanhalan tilalla on perinteisesti järjestetty pääsiäisenä suuri myyntitapahtuma ja lapset ovat päässeet lampolaan. Tänä vuonna koronan vuoksi perinteistä suurtapahtumaa ei voida järjestää, mutta kauppaa saa sentään käydä.

Lapset pääsevät turvavälein katsomaan lampaita.

Ovesta kannattaakin astua sisään, sillä vatsanpohjaa alkaa heti kutittaa ja suu vetäytyy hymyyn, lampaat ovat niin hauskoja heppuja. Kun toimittaja tempaisee kameralaukkunsa tarran auki, lammaslauma juoksee heti aidalle.

– Nyt ne odottavat herkkuja, kun kuulivat rapinaa, Marge hymyilee. Bordercolliet Lumo ja Pearl alkavat juosta aidan vierellä, ne yrittävät saada lauman rauhoittumaan. Ja nopeasti lampaat rauhoittuvatkin ja leuat alkavat jälleen jauhaa. Lammashan syö kaiken aikaa.

Aidalle jää tähtisilmäinen lammas odottamaan rapsutuksia. Marge rapsuttelee ja rapsuttelee, eikä siitä näytä loppua tulevan.

– En viitsi kovin paljon näitä kesyttää, kun lammastilalla on kuitenkin tarkoituksensa. Minulla on päivätyö Raumalla hoitajana, mutta kyllä tämä lammastilan pitokin on minulle työtä. En omista tilaa, enkä navettaa, vain lampaat. Olen tässä vuokralla ja lampaat laiduntavat maakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja.

– Ihmiset voivat kuvitella, että lampaiden pito on helppoa, kun ne voi vain päästää laitumelle. Ihan niin se ei mene, vaan käyn tässä paljon työtä on. Käyn täällä ennen työpäivää Raumalla ja töistä tulen jälleen tänne. Olen tottunut tekemään pitkiä työpäiviä.

Vanhalan lampaat pääsevät ympäri vuoden pihatolle jaloittelemaan. Tilan tuottama liha voidaan myydä luonnonlaidunlihana, koska lampaat ovat laidunkauden luonnonlaitumilla.

Tilan ympärille on alkanut muodostua lampureitten yhteisö. Marge on myynyt omia lampaitaan muille. Hän haaveilee, että jonain päivänä lampurit perustaisivat yhdessä Laitilaan osuuskunnan ja kehräämön.

Kuluttajat suosivat pääsiäisenä karitsankaretta ja lammaspaistia. Marge Reiman rohkaisee kokeilemaan muitakin lammaslihatuotteita.

–Olemme Liha-aitta Vahekoskella teettäneet kebablihaa ja artesaanimakkaraa. Ne ovat menneet kaupaksi erittäin hyvin.

– Moni pelkää, ettei osaa valmistaa lampaan lihaa. Tärkeintä on pitkä haudutusaika, sitten vain maustaa kuten haluaa.

Reiman väittää, että jos karitsasta tai lampaasta tekee esimerkiksi nyhtölihaa, syöjä ei varmasti erota kumpaa lihaa syö. Enemmän makuun vaikuttaa lammasrotu. Esimerkiksi Oxford Down -lampaiden liha on suomenlammasta rasvaisempaa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here