Kirsikkapuisto

0

Otsikosta jollekin tulee mieleen Anton Tsehov ja hänen viimeisin näytelmänsä. Toiselle taas japanilainen ”hanami” eli kirsikkapuiden kukinnasta nauttiminen.

Lehdistä huomasin, että moni Suomen kaupunki on aikeissa perustaa kirsikkapuiston. Kun se Uudestakaupungista vielä puuttuu, testasin ideaa senioriyhdistykseemme. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut kun jo pantiin pystyyn työryhmä käytännön toimia varten.

Sopivan paikan löytäminen olikin työlästä. Leijonapuiston maaperä on liian hapan ja Sorvakon rantapuiston parhaan alueen valtaa padelkenttä. Sitten arkkitehti hoksasi vinkata Rantakadun/Vekarantien kulman Balzaborgin puistoa, jonka läpi kulkee Olgankuja.

Paikka todettiin puutarhurin kanssa lämpimän suojaiseksi kirsikkapuitten istuttamiseksi – ensi alkuun 12 puulla. Puistoa voi täydentää vuosittain vaikka omalla nimikkopuulla. Me seniorit hoitaisimme talkoilla istutus- ja muut työt jos rauhan työryhmä avittaisi puitten hankinnassa.

Uudenkaupungin rauhan 300-vuotisjuhlaa vietetään ensi kesänä. Halusimme perustaa kirsikkapuiston sen kunniaksi. Yhteys Venäjään ja Ruotsiin tosin kulkee pikku aasinsillan eli Tsehovin ja Balzaborgin kautta.

Yritimme saada puistoon myös oliivipuun mutta talvenkestävää lajiketta ei löytynyt. Tunnetusti rauhankyyhky lentää oliivipuun oksa nokassaan.

Itse olen sekä antanut että saanut lahjaksi monta puun tainta. Ja ollut pienessä roolissa kaunistamassa kaupunkia. Kun 1980-luvulla Juhani Laulajainen toimi kaupungin puutarhurina ja ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana istutimme kahdestaan kymmenittäin koivuja eri puolille kaupunkia mm. Salcompin kentälle ja Ankkakujalle.

Ilmastomuutoksen kiihtyessä kasvava puu on paras hiilidioksidipäästöjä sitova hiilinielu. Suurin yksittäinen ekoteko, jonka ihminen voi pihallaan tai mökillään tehdä on istuttaa sinne puita.

Joskus lahja voi mennä tosin vähän överiksi kuten silloin, kun lupasimme eräälle sata vuotta täyttävälle yhdistykselle 100 kuusen tainta lahjaksi. Tuo lupaus tulikin halvaksi, koska kuuset ovat edelleen hankkimatta kun niille sopivaa istutuspaikkaa ei ole löytynyt.

Uudessakaupungissa on viime aikoina kaadettu suuret määrät hyväkuntoisia puita radan sähköistyksen ja autojen parkkipaikkojen tieltä. Niitten tilalle tulisi istuttaa lisää puita, pensaita ja muuta vihreää.

Puut luovat positiivisen mikroilmaston, puhdistavat ilmaa pienhiukkasista sekä kesäisin viilentävät ja suojaavat. Maisema-arkkitehtuuriin tulisi meilläkin panostaa paljon nykyistä enemmän. Se olisi erittäin halpa tapa lisätä viihtyisyyttä. Puut rytmittävät kaupunkimaisemaa ja tuovat siihen pehmeyttä.

Ja ihan tutkitusti ihminen on onnellisempi, jos näkee vaikka ikkunastaan kasvavan puun. Se yhdistävää meidät luontoon. Puut antavat myös linnuille suojaa, pesäpaikan ja lehtipuista näkee parhaiten vuoden kierron. Kuten koivujen ”hiirenkorvista” kevään heräämisen.

Oliivipuun ikä voi olla tuhatkin vuotta, männyn ja tammen satoja. Siis paljon ihmisikää pitempi. Siksi puut tuovat jatkumon ja sillan sukupolvien välille.

Voi olla, ettemme me seniori-ikäiset ehdi nähdä kirsikkapuistoa täydessä loistossaan. Siksi se on tervehdys lapsenlapsillemme.

Puu luo toivoa ja uskoa tulevaan ja symboloi kasvun ihmettä. Suurinta optimismia kuvaa lempiaforismini: ”Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu – niin tänään istutan vielä yhden puun.”

Tarmo Kangas

kirjoittaja on

kaupunginvaltuutettu ja U:gin kansalliset

seniorit r.y:n

hallituksen jäsen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here