Kyllä elävä musiikki on hienoa – vaikka ilman yleisöä

0
Iiris Helpiö ja koskettimien takana Päivi Kurkilahti olivat innoissaan päästessään esiintymään bändin kanssa. Kitarassa Ville Nurmi ja rummuissa Harri Lehtonen.

Lauantai-iltana soi Crusellin salissa pitkästä aikaa musiikki. Tosin vain paikalla olleille kameroille, kuvaajille, äänimiehille ja musiikkikollegoille.

Kameroiden välityksellä toki kuva ja ääni kulki myös parhaimmillaan noin kuudellesadalle YouTubea seuranneelle.

Kyse oli nyt toista kertaa järjestetystä Ukilive-striimaustapahtumasta, joka oli koonnut paikalle paikallisia muusikoita esittämään lauluja.

Mukana olivat Päivi Kurkilahti, Mari Hjerppe, Iiris Helpiö, Granger Simmons, Sanna Arell, Mikko Itäranta, Susanna Pihlaja, Kalle ja Mimosa Klotz, Jukitsu Hyytiä, Jussi Rainio ja 76Notes. Illan juonsi Lauri Ketonen, joka myös pääsi laulamaan.

Mainiossa bändissä soittivat Petri Hatakan (koskettimet) johdolla Ville Nurmi, kitarat, Harri Lehtonen, rummut ja Pertti Jalonen, basso.

Mikäli tämä lukuisia hienoja esityksiä sisältänyt tapahtuma jäi suorana katsomatta, se löytyy vielä kuukauden ajan YouTubesta haulla Uusikaupunki – City of Uusikaupunki.

Crusellin alakertaan tehdyssä tauko- ja ruokailupisteessä esiintyjät saivat seurata tv-ruudun välityksellä toistensa esityksiä.

Kaikki olivat mielissään päästessään esiintymään, joskin kaipuu elävän yleisön eteen on kova.

– Odotan innoissani kesää ja rajoitusten poistumista. Ollaan lähtökuopissa heti kun maailma aukeaa, totesi Päivi Kurkilahti.

– Ihanaa on päästä myös itse keikkoja seuraamaan, lisäsi vieressä Iiris Helpiö.

Normaalisti kaksistaan esiintyvät naiset olivat innoissaan päästessään esiintymään huippubändin säestyksellä.

Sanna Arell jutteli, että keikat ovat olleet arvatenkin vähissä.

– Teen päivätöitä ja pidän työstäni, mutta taas huomasin, että musiikki ja esiintyminen ovat iso osa minua.

Elävän yleisön puuttuminen ja laulaminen pelkästään kameroille on hieman erikoista.

– Ajattelen aina, että siellä kameroiden takana on se yleisö. Siitä saa sen fiiliksen.

Fiilistä ei puuttunut Lauri Ketosen esityksestä. Ammattimies laittoi kaiken peliin.

– Tämä on aikamones striimi minulle. Viime vappuna oli esimerkiksi pari ja nyt tulee yksi. Lisäksi on ollut muun muassa striimattuja teatteriesityksiä, Ketonen luetteli.

Hän tunnusti, että vieläkin alitajunta odottaa aplodeja striimiesityksen jälkeen.

– Hiljaisuus tuntuu tosi oudolta.

Mimosa Klotz oli lauantain nuorin esiintyjä. Striimimaailma ei ole hänellekään uutta, sillä isänsä Kalle Klotzin ja äitinsä Susanna Pihlajan kanssa he ovat tehneet Facebookiin olohuonelive-striimejä.

Niissä pikkuvitsiksi on muodostunut se, että Mimosaa on houkuteltu kameran eteen laulamaan palkitsemalla hänet suklaalla.

Onko nyt suklaapalkkio luvassa?

– Uskon, että suklaata saan nytkin, Mimosa hymyili.

Hän lauloi isänsä kanssa The Greatest Showman -elokuvasta tutun laulun Million Dreams .

– En oikeastaan jännittänyt. Mutta tuntui kyllä oudolta palata tänne Cruselliin tauon jälkeen, sanoi Mannapuuroa ja mansikkaa -musikaalissakin mukana ollut Mimosa.

Neon 2:n Jussi Rainio on ollut tuttu näky kotikaupunkinsa laulutapahtumissa. Varsinkin nyt, kun päätyön keikat ovat koronan takia peruttu.

– Ei tässä ole paljoa lauleltu. Nyt on ollut aikaa pitää kuntoa yllä lenkkeillen ja salilla.

Viime vuonna Neon 2:n kesäkeikat ja syksyn konserttisalikiertue ruksattiin kalenterista yli.

– Nyt on taas kesä myyty täyteen ja siihen jäähallikeikkoja perään. Mutta luulenpa, että aikaisintaan heinäkuussa päästään irti. Kaikki sitä ennen on peruttu, Rainio harmitteli.

Onko keikkabussi öljytty valmiiksi ja kitarat viritetty?

– Kyllä, ja joka jätkällä on saippuat kainalossa!

Jussi Rainio oli mielissään tavatessaan vanhan kaverinsa kitaristi Ville Nurmen. Uudestakaupungista kotoisin oleva Nurmi kertoi käyneensä viimeksi kotikaupungissaan äitiään moikkaamassa ennen korona-aikoja.

– Lähdin täältä vuonna 1992, eli olen jo yli puolet elämästäni asunut Helsingissä, Nurmi totesi.

Miestä on bongattu monen artistin taustalta ja nähty usein telkkarin puolellakin soittamassa.

Hän halusi mainita musiikkiopiskelunsa Uudessakaupungissa.

– Oma musiikinharrastukseni lähti pianosta ja sitten tuli klassinen kitara ja myöhemmin sähkökitara. Kaikki paikalliset musiikinopettajat innostivat minua ja erityisesti rehtori Asko Vainionmäki oli iso motivaattori minulle. Hänessä oli sellaista vanhan ajan ryhtiä.

Ari Anteroinen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here