Vuonna 2018 voimaan tulleen ajokorttilakiuudistuksen kautta yhä useammalle 17 vuotta täyttäneelle tuli mahdollista hankkia ajokortti poikkeusluvalla. Luvan saamiseksi hyvä peruste on ollut esimerkiksi julkisen liikenteen vähäisyys tai puuttuminen niin että nuoren opiskelu tai vakavasti otettava harrastus on ollut käytännössä vaikea järjestää. Kun aikaisemmin poikkeuslupia myönnettiin kymmeniä, nyt niitä myönnetään kymmeniätuhansia.
Nyt on noussut julkiseen keskusteluun näiden nuorten kuljettajien onnettomuudet ja liikennerikkeet ja se pitäisikö lakia tältä osin jotenkin muuttaa.
Yksi aktiivisista keskustelijoista on ollut Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen. Hän on painottanut sitä että nyt ollaan ajokorttilain uudistamisessa vasta alkumetreillä, mutta tärkeää on löytää tutkimukseen perustuvia malleja.
Anteroinen on nostanut kirjoituksissaan esiin kaksi kirjainyhdistelmää GDL ja GDE.
GDL, eli graduated driving licensing sisältää ajatuksen porrastetusta ajo-oikeudesta. Ajo-oikeuden porrastaminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että aluksi ajaminen on sallittua vain aikuisen seurassa.
Porrastaminen voisi tarkoittaa myös että yöllä ajamista, avonaisia alkoholipulloja autossa ja muiden teini-ikäisten kuljettamista voitaisiin rajoittaa. Rajoitukset eivät tältä osin häiritsisi nuorten elämää, mutta ne vähentäisivät juuri noita kaikkein otollisimpia vaaran hetkiä.
GDE eli goals for driving education puolestaan tarkoittaa sitä että kuljettajakoulutuksen tavoitteet on luokiteltu eri tasoille. Alimmalla tasolla on ajoneuvon tekninen kuljettaminen, seuraavalla liikennetilanteiden hallinta ja sitä seuraavalla ajamisen tavoitteet ja ylimmällä elämisen tavoitteet. Kansankielellä koulutuksen tulisi vaikuttaa asenteisiin, mitä kautta ennaltaehkäisisimme riskikäyttäytymistä liikenteessä.
Olen itsekin joutunut pohtimaan sitä miten perheen nuoren liikkuminen kodin, koulun ja harrastusten välillä ratkaistaan. Maaseudulta kun on julkinen liikenne kadonnut kymmeniä vuosia sitten. Koska äidin tai isän toimiminen päivittäisenä taksina ei ollut mahdollista, oli keksittävä muuta. Vanhemman lapsen kohdalla kouluun kulkemisen mahdollisti mopoauto. Nuoremman kohdalla oli jo, luojan kiitos, mahdollista saada ajokortti helposti poikkeusluvalla.
Päätimme itse opettaa nuorimmaisen ajamaan ja olin todella hämmästynyt miten helposti ajo-opetuslupa heltisi. Olisin itse toivonut jonkinlaista koetta ennen opetusluvan saamista. Tai että lupaa olisi liitetty vaikka muutama oppitunti autokoulussa. Vaikka ajokokemusta itselle onkin kertynyt jo 30 vuotta, niin ei se minusta vielä hyvää opettajaa välttämättä tee.
Toinen vielä suurempi hämmennyksen aihe oli pakollisten ajotuntien minimimäärä. Ehkä se reilu kymmenen tuntia riittää niille nuorille joilla on kertynyt ajokokemusta esimerkiksi mopoauton ratin takaa. Muille mielestäni ei. me ajoitimme teiniä reilut 30 tuntia ennen ajokoetta, eikä yksikään tunti mennyt hukkaan.
Olen samaa mieltä että ajokorttilakia on syytä muuttaa. Itse suosisin sekä ajo- että teoriatuntien lisäämistä ja opetusluvan osalta ajo-opettajiksi ryhtyvien hieman tarkempaa seulontaa, erilaisten poliisin valvontavastuulle putoavien rajoitusten ja kieltojen sijaan.