Merja Koski vääryyden kohteena

Kunnallisten toimielinten julkisia etäkokouksia ei olisi milloinkaan pitänyt aloittaa niin, että niihin voi osallistua kotoaan. Koti on yhteinen paikka. Millainen koti sinulla on oltava, jotta voit toimia luottamustoimessa? Onko todella niin, että johonkin kokoukseen osallistuva on vastuussa siitä, mitä talossa tapahtuu? Jos lapsi ryntää etäkokouksessa olevan isän tai äidin luo tohkeissaan tai puolisosi huhuilee sinua tietämättä sinun olevan etäkokouksessa. Mikä on rikos ja seuraamus ja kenen?

Kuka tietää, mitä missäkin tapahtuu, kun mikrofoni suljetaan ja kamera suunnataan naamasta pois? Monellako kokoukseen osallistujalla on muuten käytössä kuulokkeet? Jaettu näyttö? Tallennus? Siis miten kokouksen luottamuksellisuus ylipäätään on varmennettu?

Kaupungissa leijuu pelon ja koston harso, jota jokaiseen sihy-kriitikkoon kohdennetaan ja toisaalta ihmetellään, miksi päätökset ovat 43–0. On pitkä tie palata ”normaaliin” tässäkin asiassa.

Yksi ”opettajistani”, emeritus kirkkoherra lausui viisauden ”Kaikki me olemme virheistä rakennettu”.

Puheenjohtajan huomautus mahdollisesta virheestä, virhe korjataan, virheellä ei vaikutusta asian käsittelyyn/päätökseen. Asia loppuun käsitelty.

Merja Kosken kohdalla haluttiin jotain aivan muuta.

Ari Saastamoinen

(sd.)