Olen viimeiset pari kuukautta haaveillut irtokarkeista. En edes mistään tietyistä karkeista, vaan vain siitä, että voi koota aivan liian suuren määrän makeisia paperipussiin.
Toki se on nytkin mahdollista. Marssin vain kauppaan ja ladon lakuveneet, väyrysenpäät ja hedelmäkrokotiilit pussiin. Korona-aikana vain olen pyrkinyt välttämään turhaa koskettelua kaupassa, eikä irtokarkkien kauha houkuttele.
Varmaan tähänkin on kehitetty koronaturvallinen keino. Onhan osalla hanskat kädessä kaupassa muutenkin ja varmasti on niitäkin, jotka tuovat oman kauhan mukanaan. Itse olen pyrkinyt välttämään koko hyllyä.
Niin, ja saahan niitä irtokarkkejakin tilattua netistä. Se ei jotenkin vain tunnu samalta.
Irtokarkkihimo on toki hyvin mitätön ongelma, kun seuraa pandemian etenemistä Suomessa ja maailmalla. Onneksi olen saanut olla niin onnekas, että voin miettiä näin pieniä asioita. Oma lähipiirini on välttynyt taudilta ja rokotettujakin mahtuu jo joukkoon.
Viimeisen vuoden aikana olen käynyt kerran baarissa ja kerran koripallo-ottelussa. Marraskuun jälkeen en ole poistunut Varsinais-Suomen alueelta.
Vielä viime kesänä hieman harmitti, kun ei päässyt mihinkään, mutta hiljalleen olen tyytynyt osaani ja yrittänyt nauttia muista asioista. Joskus viime syksynä, kun tautitilanne alkoi jälleen pahentua elämä oli melko yksinkertaista, mutta onneksi uusi vuosi toi muuta ajateltavaa.
Nyt kun jälleen näyttää siltä, että normaali elämä voisi jatkua joskus tämän vuoden puolella, on voinut miettiä, mitä koronan jälkeen.
En usko, että olen heti ensimmäisenä varaamassa ulkomaanmatkaa, vaikka matkailu mukavaa onkin. Tai ehkä jokin pieni vilkaisu ulkomaailmaan, kuten ruotsinristeily tai Tallinnan-matka voisi olla sopiva ensimmäinen etappi.
Urheilun tuijottaminen oli syksyn pimeinä hetkinä yksi henkirei’istä. Vaikka välillä olikin absurdia ajatella, että urheilijat saivat matkustaa ja kirmata yhdessä muiden vältellessä ihmiskontakteja, toi se kuitenkin häivähdyksen normaalista.
Toivon mukaan syksyllä mahdollisimman moni urheiluseura on vielä pystyssä, jotta tapahtumia pääsee katsomaan paikan päälle. Sama koskee konserttisaleja ja ravintoloita.
Miten suurissa yleisötilaisuuksissa sitten osaa jatkossa käyttäytyä? Käsien huolellinen peseminen ja desinfiointi varmasti jää tavaksi jatkossakin. Tuntemattomia tulee harvemmin halailtua muutenkaan, mutta osaako sitä vielä olla keskellä ihmismassaa.
Vai unohtaako sitä kaiken varovaisuuden ja elää kuin ennenkin? Sen tämä pandemia on osoittanut, että liian aikaisin ei kannata huokaista helpotuksesta. Ehkä on parempi keskittyä niihin pieniin asioihin.
Ehkä jo loppukesänä tai viimeistään syksyllä voisi hakeutua irtokarkkihyllylle ja ostaa lähes kilon karkkia. Illalla voisi istahtaa sohvalle ja syödä karkkeja niin kauan kunnes ne loppuvat tai tulee paha olo.
Risto-Matti Kärki
tuottaja