Järvinen kasvoi käsitöiden keskellä ja siihen ajatukseen, että kaikki mikä voidaan, tehdään itse. Koulussa käsityönumero oli aina kymppi ja opettaja ehdotti, että Sanna ryhtyisi isona käsityönopet-tajaksi. Siihenhän kaikki merkit viittasivat.
Ylioppilastutkinnon jälkeen Sanna, silloin vielä Pulkkinen, kuitenkin hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan kaupallisia aineita.
– En oikein tiedä, miksi en halunnut tehdä käsitöistä ammattia. Otin kuitenkin ompelukoneen mukaan opiskelija-asuntoon Helsinkiin, Raision Rasekossa liiketoimintaa opettava Järvinen kertoo.
Kymmenen vuotta sitten Sanna ja hänen asianajajana työskentelevä puolisonsa Timo A. Järvinen sekä perheen lapset, silloin 15- ja 10-vuotiaat Sakari ja Siiri muuttivat Uuteenkaupunkiin.
Täällä käsitöistä tuli vihdoin myös ammatti, sillä Järvinen on pitänyt jo useita vuosia kädentaitokursseja Vakka-opistossa. Kursseilla hän opettaa muun muassa vaateompelua ja sitä, miten vanhasta tuunataan uutta.
– Käyn mielelläni kirpputoreilla ja etsin materiaaleja, joista voi tehdä vaatteita. Vanhat vaatteet on usein tehty tosi hyvistä kankaista. Käytän myös uusia kankaita – Uudestakaupungista saa hyvin kankaita ja käsityötarvikkeita. Ompelen yhä lähes kaikki vaatteeni itse. Teen myös omalle perheelle jos he toivovat, mutta muuten en tee tilaustöitä.
Kansalaisopiston kursseilla käy kaikenikäisiä, myös aivan aloittelijoita. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä on usein taustalla ikäviä muistoja koulun käsityötunneista, jotka tuntuvat olleen pelkkiä epäonnistumisia.
Opettajalle parhaita hetkiä ovatkin ne, jolloin oppilas saa työn valmiiksi ja pääsee iloitsemaan onnistumisesta.
– Opastan tarvittaessa vaikka jokaisen sauman teossa. Opistolla on hyvä tehdä, siellä on hyvät koneet ja paljon esimerkiksi käsityökirjoja ja -lehtiä.
Omat vaatteensa Järvinen tekee pienessä ompeluhuoneessaan omakotitalon alakerrassa. Huone on täynnä kankaita, ompelutarvikkeita ja valmiita ja puolivalmiita vaatteita. Ompelukone on edelleen se sama, joka lähti opiskelijatytön matkaan, ostettu vuonna 1986.
– Se on hyvä kone. Saumuri on yhtä vanha. Kotiompelija pärjää hyvin tavallisella ompelukoneella, saumuri helpottaa työtä ja on hyvä apu trikoovaatteiden ompelussa.
Uusia ideoita ja kaavoja löytyy käsityölehdistä, mutta useimpiin vaatteisiin Järvisellä on jo valmiiksi koetellut kaavat.
Äiti opetti aikoinaan, että valmiskaavojen kokonumeroihin ei pidä luottaa sokeasti, vaan omat mitat pitää tietää ja valita koko niiden mukaan. Esimerkiksi mekoissa rinnanympärys on tärkein mitta.
– Joskus voi joutua ottamaan kaavan paljon isommassa koossa, mihin on valmisvaatteissa tottunut. Ompelijalle on suuri etu, jos osaa muokata kaavoja. Kaikkein vaikeinta on housujen tekeminen, se, että saa ne kunnolla istumaan.
Ompelun lisäksi Järvinen harrastaa neuletöitä ja virkkaamista. Yhdessä tyttären kanssa on kokeiltu myös makramee-töitä.
Siiri opiskelee Turun yliopistossa materiaalitekniikkaa ja on innostunut muun muassa huonekalujen kunnostuksesta. Sakari valmistui hiljattain tradenomiksi ja sai työpaikan avainasiakaspäällikkönä myynnin online-työkalujen parista.
Järvisten yhteinen harrastus on moottoriveneily. Kesällä Timo ja Sanna kiinnittävät veneensä usein Katanpään laituriin, viipyvät pitkään ja tekevät etätöitä veneestä käsin.
– Minulla on silloinkin aina kudin mukana. Ei sentään ompelukonetta – ainakaan vielä.
Pirkko Varjo
