– Ihan ensimmäinen asia on tietysti maaperä. Vakkasuomalaisilta pelloilta löytyy niin savea kuin humustakin. Ravinteet sitoutuvat molempiin ja kasvit saavat ne hyvin irti, Väättänen aloittaa.
– Hiekkapohjainen maa on ehkä helpompi viljellä ja nostettavat perunat ovat puhtaampia, mutta ravinnepitoisuus on vähäisempi, hän vertaa.
Toisena hyvän maun salaisuutena Anssi Väättänen nostaa esiin juuri oikeanlaiset, tasapainossa olevat lannoitteet, jotka menevät traktorin yhteydessä olevista säiliöistä maahan jo siemenperunien istutuksen yhteydessä.
– Yhdessä säiliössä on Yaran Uudessakaupungissa valmistamaa NPK-lannoitetta, jonka nimi tulee typestä (kemiallinen merkki N), fosforista (P) ja kaliumista (K). Lisäksi käytetään vakoon suoraan perunan kylkeen menevää nestepitoista NP-lannoitetta, jotta lannoituksesta tulisi mahdollisimman tasapainoinen. Toisessa vastaavasta säiliöstä tulee kalsiumia, valistaa Väättänen.
Kolmannessa nestesäiliössä on puolestaan vaaleanpunaista peippausainetta, jossa on mukana luomuhyväksyttyä luonnon mikrobia.
– Ei vaatisi kovinkaan paljon toimenpiteitä, jotta koko prosessi olisi virallisestikin luomua. Käytännössä se on sitä jo nyt, Väättänen painottaa.
Anssi Väättänen sanoo toivovansa, että koulut ja muut julkiset keittiöt palaisivat takaisin aikaan, jolloin jaossa oli vielä kuorellisia perunoita valmiiksi jo tukussa kuorittujen ja vakuumiin pakattujen sijaan. Hän korostaa, että jos ja kun peruna maistuu hyvältä, on myös ravintosisältö parempi.
– Jos lapset saisivat nauttia suomalaisen perunan aidosta hyvästä mausta, ei tarvitsisi enää puhua kumiperunoista. Hyvän alun saa maistelemalla varhaisperunan täysin omintakeisia makuja. Vastaavaa elämystä ei saa mistään muusta elintarvikkeesta.
Väättäsen maatilalla perunaa viljellään yhteensä noin 40 hehtaarin alueella. Anssi Väättäsen mukaan eri lajikkeita on kaikkiaan kahdeksan ja ensimmäiset Timo-varhaisperunat saatiin maahan jo maaliskuun lopulla.
– Muista varhaisperunalajikkeista Annebelle ja Siikli on jo istutettu ja nyt vuorossa ovat Solist ja Colomba. Ensivaiheessa istutukset peitetään muovilla ja harsolla ja säiden lämmetessä otetaan muovikalvo alta pois. Sen jälkeen ollaankin sitten luonnon armoilla, joskin sadetuksesta on paljon apua niin kuivuuden kuin yöpakkastenkin kanssa, listaa Väättänen.
Kun varhaisperunalajikkeet on saatu maahan, ovat vuorossa varastoon menevät lajikkeet eli Challenger, Bellarosa ja Solisti. Lisäksi Annabelle-lajiketta myydään vuoden ympäri.
– Periaatteessa voi käydä niinkin, että kun viimeiset perunat on istutettu lähempänä toukokuun loppua, voidaan saman traktorin perään kytkeä jo nostokone. Jos vain säät suosivat, pitäisi koko sadon olla nostettuna syyskuun aikana.
– Ensimmäisten varhaisperunoiden saaminen myyntiin on sekin kiinni säistä, mutta periaatteessa ne voisivat ehtiä jo toukokuun lopulla, laskee Väättänen.
Väättäsen maatila on ollut edelläkävijä uusien perunalajikkeiden tuomisessa Vakka-Suomeen, mutta tänä kesänä mennään Anssi Väättäsen mukaan entisillä lajikkeilla. Sen hän kuitenkin suostuu arvoituksellisesti myöntämään, että testattavana on nytkin kaksi täysi uutta lajiketta.
– Olemme pikkuhiljaa lisänneet myös oman siemenperunan kasvatusta, hän kertoo.
Suuri osa Väättäsen maatilan perunoista saadaan Anssi Väättäsen mukaan ruokapöytiin lähialueen markettien kautta. Tavaraa menee lisäksi tukkuun pääkaupunkiseudulle. Niin varhais- kuin kesäperunaakin toimitetaan myös Tampereelle.
