Trullit lentävät ja aurinko tanssii taivaanrannassa

0
Pääsiäisleikkeihin kuului esimerkiksi ”hippislaudalla” hyppääminen.

Viime sunnuntaina Vakka-Suomessakin oli liikkeellä virpojia, jotka käyttivät toimituksessaan apuna keväisiä pajunoksia. Alunperin näitä ”palmuja” ei ole kuitenkaan täälläpäin käytetty virpomiseen.

– Sen sijaan on Länsi-Suomessa katolisena aikana ollut tapana ruoskia lapsia pitkäperjantaina, Uno Harva kirjoittaa. Pääsiäisvitsa olikin ainoa asia, mitä lapset saivat tuolloin ”maistaa”, sillä ruokaa ja juomaa heille ei annettu koko päivänä.

Se, että lapset laitettiin pääsiäisenä myötäelämään Kristuksen kärsimyksiä, ei suinkaan tarkoittanut sitä, etteivätkö vanhemmat olisi samaan aikaan puuhailleet asioita, joita kirkko ei hyvällä katsonut.

Piinaviikoksikin kutsutun pääsiäisviikon ajateltiin olevan otollista aikaa etenkin karjataioille, mutta monenlaista muutakin magiaa harjoitettiin.

Esimerkiksi linnunmunien löytymistä yritettiin Pyhärantaa lukuunottamatta edistää ympäri Varsinais-Suomea siten, että pääsiäisaamuna könyttiin navettaan takapuoli edellä hypistelemään sonnin kiveksiä.

Harvan mukaan näin tehtiin toki Pyhärannassakin, mutta ei linnunmunien löytämisen vuoksi, vaan siksi, että pyhärantalaiset uskoivat sonnin kopeloimisen parantavan heidän naimaonneaan.

Navetassa touhuttiin pääsiäisviikolla monenlaista muutakin. Klassinen temppu oli livahtaa yöllä naapurin navettaan keritsemään lampaista niin sanotut onnenvillat, joiden avulla karjaonni saatiin siirtymään naapurin navetasta omiin lampaisiin.

Joskus saattoi tosin käydä niin ikävästi, että samaan aikaan omassa navetassa oli käynnissä sama rituaali naapurin toimittamana.

Trulleiksi kutsuttujen noitien uskottiin pystyvän karjataikojen lisäksi monenlaisiin ihmetekoihin. Ne lensivät uuniluudilla savupiippujen läpi, muuttuivat näkymättömiksi ja ratsastivat vasikan selässä hurjaa vauhtia.

Pitkäperjantain vastaisena yönä noitien uskottiin kokoontuvan esimerkiksi johonkin vanhaan tuulimyllyyn, jonne he toivat mukanaan kaikki paaston ja pääsiäisen aikana keräämänsä villat ja karvat.

– Näitä punnitsemaan ilmestyi sitten itse pääpiru puntareineen, Harva kertoo.

Tuulimyllyjen lisäksi noitien uskottiin kokoontuvan vuorilla. Erityisesti Kyöpelinvuori-nimisten paikkojen on kerrottu olleen noitien suosiossa. Mahdollisesti noidat lentelivät myös Kalannin Häähän ja Laitilan Kaariaisten Kööpelinvuorilla, jotka tosin ovat vuorten sijaan ennemminkin kohoumia.

– Luultavammin se on paholaisenvuori, jonne noidat lentävät vahvistamaan liittonsa pirun kanssa. Sinne ovat päätyneet myös ne yhteisön normia rikkovat naiset, jotka eivät ole menneet naimisiin, väitöskirjassaan naisiin viittaavia paikannimiä ja niiden mytologisia elementtejä tutkinut Kaija Mallat kirjoittaa.

Yhteisön normia rikkoneilla naisilla Mallat viittaa siihen, että ”vanhojapiikoja” eli naimattomia naisia pidettiin kylien kummajaisina ja tietyllä tapaa ulkopuolisina. Siksi he joutuivat miehiä useammin noituussyytösten kohteiksi, vaikka taikuuden harjoittaminen ei sinänsä tuntenut sukupuolirajoja.

Käsitys jäi kuitenkin elämään, ja tämänkin päivän pääsiäiskorteissa Kyöpelinvuoren ympärillä lentelee yksinomaan homssuisen näköisiä vanhoja naisia.

Korkeilla paikoilla eivät pääsiäisen aikaan viihtyneet pelkästään noidat. Nuorisolla oli tapana kokoontua pääsiäispäivän aamuna esimerkiksi Pyhärannan Neittenkalliolle katsomaan kuinka aurinko tanssii taivaanrannalla. Ajatuksena oli, että aurinko hyppeli ilosta Vapahtajan ylösnousemisen johdosta.

– Hyvän ja rikkaan vuodentulon enteeksi on katsottu riittävän jo sekin, että aurinko pääsiäisaamuna nousee kirkkaana, siis sekeiseltä taivaanrannalta, Kustaa Vilkuna kirjoittaa.

Auringon aamuisen tanssin myötä piinaviikko taittui iloisemmaksi juhlaksi, johon liittyivät esimerkiksi erilaiset pääsiäisleikit.

– Ja siihen tarhaan, missä oli esimerkiksi hyvä kelakeinu, sitte kulmakunnan nuoret kokoontuivat pyhien iltapuolla ja pikkupyhinä, missä sitten keinuttiin sekä lyötiin ”keela” ja juostiin ”vajasutta”, Juho Aalto kertoo.

Lähteet:

Aalto, Juho: Uudenkirkon muinaisia

Harva, Uno: Varsinais-Suomen historia III

Mallat, Kaija: Naiset rajalla – Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka ja Ämmä Suomen paikannimissä

Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto

Ossi Nyström

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here