Hulppeita porvaristaloja, pieniä työläistaloja, vakituisia koteja ja loma-asuntoja, vastaremontoituja kohteita ja ajan patinoimia nurkkia. Näitä kaikkia pitää sisällään Uudenkaupungin Vanhat Talot -kirjan toinen osa.
Päivi Sappinen ja Tuija Talvitie ovat jälleen kerran koonneet historiallista faktaa, näyttäviä kuvia ja kiinnostavia tarinoita parinkymmenen talon ja asukkaan kertomana.
– Teimme ensimmäisen haastattelun kirjan kakkososaa varten viime keväänä, kun lehdet olivat jo puissa. Rakensimme kirjaa siten, että talojen kuvissa näkyy vuoden kierto ja vuodenajat. Viimeisin haastattelu taisi olla marras–joulukuussa, kirjan valokuvista vastannut Talvitie kuvailee.
Uudenkaupungin Vanhat Talot ry:n kustantama kirja selvittää, mikä niissä kaltevissa nurkissa, vetoisissa lattioissa ja vuosisatojen ikäisissä hirsiseinissä kiehtoo. Ensimmäisen Uudenkaupungin Vanhat Talot -kirjan julkaisusta on neljä vuotta.
Ensimmäinen kirja piti sisällään parikymmentä tarinaa vanhoista taloista, tutkitusta historiasta ja sukujen sisällä kulkeneista sattumuksista, mutta niin monesta talosta jäi vielä kerrottavaa, että kirjalle piti tehdä jatko-osa.
– Yhdistys sai ykkösosasta paljon hyvää palautetta. Ihmiset haluavat kirjan muodossa oman palansa Uudenkaupungin vanhaa historiaa. Halusimme siis yhdistyksenä olla mukana taltioimassa kaupungin kiinnostavaa historiaa, Uudenkaupungin Vanhat Talot ry:n puheenjohtaja Katja Laine kertoo.
Maanantaina julkaistava tuore kirja siis jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Kyseessä ei ole sisustus- tai remonttikirja, mutta voi kirjan sivuilta toki vinkkejä bongata.
– Toisen kirjan teko tuntui ensimmäistä vaikeammalta. Nyt, kun tiesi, minkälainen prosessi kirjan tekeminen on, niin arvioi omaa työtään koko ajan aiempaa kriittisemmin. Oli kuitenkin ihanaa ja palkitsevaa päästä jälleen tutustumaan ihmisten koteihin ja kuulla niitä kaikkein henkilökohtaisempiakin tarinoita, tekstien takana oleva Sappinen lisää.
Kirjan tekijät ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki kirjaan valikoituneet kohteet olivat ihania ja persoonallisia, mutta esimerkkinä kiinnostavasta kohteesta Sappinen nostaa esille muun muassa Hiltu Sallisen Vähä Vilissalon saaressa sijaitsevan Suvipuhti-huvilan. Toisaalta myös Päivi ja Jani Tannerin perheen talon pihapiirissä sijaitseva Liisa Eerikintyttären kotipirtti oli kiinnostava ja erilainen kohde
– Ensimmäinen reissu Vähä Vilissalon saareen peruuntui kaatosateen takia, mutta olihan se hieno kokemus päästä paatilla täysin uudenlaiseen ympäristöön ja yli satavuotiaaseen kesäparatiisiin. Tannereiden ylistupa oli historialtaan ainutkertainen, koska se oli rukoilevaisuuden hengellisen äidin kotitalo 1700-luvulla, Sappinen paljastaa.
Onpa kirjaan päätynyt myös Päivi ja Juha Sappisen oma talo. He nimittäin asuvat Myllymäen laidalla vuonna 1903 rakennetussa räätälimestari Alexius Viitasen rakennuttamassa talossa. Uskolana tutuksi tullut talo on sanut kunnian olla myös musiikkineuvos Usko Kempin kotina 1920-luvulla.
– Vanhoissa taloissa asuminen vaatii hulluutta ja huumoria. Talo tuo omistajiensa elämään tunnelmaa ja persoonallisuutta, emme ole sen talon ensimmäisiä tai viimeisiä asukkaita, vaan olemme osa jatkumoa, Sappinen kuvailee.
Talvitien mukaan vanhassa talossa asuminen tuo persoonalliset raamit elämiseen ja ihmiset tuovat osansa talon tarinaan.
– Jokainen talo on kuitenkin asujansa näköinen ja ruuhkavuosiperheen koti näyttää erilaiselta kuin vanhemman lapsettoman pariskunnan. Kyseessä on aina ensisijaisesti jonkun koti ja seuraavaksi se määritellään vasta vanhana talona ja sen halusimme myös tuoda kirjassa esiin, Talvitie lisää.
Uudenkaupungin Vanhat Talot II -kirjasta on otettu 600 kappaleen painos. Sitä myydään Kirja-Vakassa ja Vihreässä lampaassa. Kirjaa voi myös tilata yhdistyksen kautta.
