Auvo Karsikas on ”itse tehty mies”

0
Auvo Karsikas on lukenut paljon nuoresta lähtien.

Kirjailija, emeritusrehtori ja kasvatustieteen lisensiaatti Auvo Karsikas tutkiskelee maaliskuussa ilmestyneessä kirjassaan yhtälailla elämänsä tapahtumia kuin maailmankuvansa rakentumista. Kirjan nimi on Tässä.

Kirjassa kuvatun elämän voi Karsikkaan mukaan jakaa kahteen osaan. Siihen, mikä oli ennen kolaria, ja siihen, mikä on ollut sen jälkeen.

– Jäin vuonna 1986 autolla ajaessani rekan alle. Siitä seurasi kolmen vuoden sairaalareissailu. Pää, niska ja työkyky meni. Sairaalassa rupesin terapiaksi kirjoittamaan runoja.

Aikaisemmin Karsikas oli kirjoittanut lähinnä asiatekstejä.

– Opiskelujen alkuaikoina koitin väkästää jotakin, mutta jäin yhdessä runokilpailussa kauaksi kärjestä ja ajattelin, että lopetan ja ryhdyn kunnon kansalaiseksi.

Kunnon kansalaisen tie vei lopulta Oriveden opistoon, jossa Karsikas toimi rehtorina.

– Olin jonkinlainen opettaja ja opettajien opettaja. Sitten tuli se kolari ja putosin ihan tyhjilleen. Työelämässä oleminen loppui siihen. Meni avioliitto, talot ja tavarat.

Tilanteen traagisuutta lisäsi se, että Karsikkaalla oli onnettomuuden sattuessa työn alla melko pitkälle edennyt väitöskirja. Siitä luopuminen on ollut karvas pala.

– Sekin tekee sen, että on ennen ja jälkeen.

Vaikka väitöskirja jäi, on Karsikas ollut ”jälkeen-elämässään” tuottelias kirjoittaja. Tähän mennessä on ilmestynyt muun muassa Israelia ja Pyhämaan kirkkoja käsitteleviä teoksia, sekä 11 runokirjaa.

– Nyt aloin kirjoittaa ajankuluksi, kun vaimo meni asumaan pääosin Pyhämaahan, kun hänen vanha äitinsä vaatii hoivaa.

Tuo kirjoitusprosessin aloitusajankohta oli syksy 2019. Sen lopputuloksena syntyi Tässä .

– Tämä on sellaisen vanhan miehen kirjoittama, joka on syntynyt ja elänyt ihan toisessa maailmassa ja ilmapiirissä kuin tämä nykyinen.

Kirjassa toistuu lause ”maailma on tullut hulluksi”.

– Kun olin niin sanotussa vapaassa sivistystyössä, niin se oli vielä 60–70-luvuillakin sellaista idealistista, että nyt valistetaan kansaa ja ihmiset kehittyvät paremmiksi. Maailmakin paranee, ja sivistys on se, joka sinne vie. No eihän se niin mennyt, Karsikas naurahtaa.

Monikaan nykypäivän ilmiö ei kerää Karsikkaalta kiitosta.

– Silloin vielä kun olin täysipäinen, niin ei kukaan olisi aavistanut, että muutaman prosentin seksuaalivähemmistöt määrittävät nyt mitä koko länsimaailma tekee. Me too:ta ne huutaa, maailma on mullistettu, sukupuolia on monta, Karsikas parkaisee. Puhe kulkee asiasta toiseen ja aasinsillan kautta kolmanteen vähän samalla tavalla kuin teksti hänen tuoreessa kirjassaan.

– Minä en näitä salaliittoteorioita ota niin vakavasti, enkä ole perehtynyt niihin, mutta sehän on tiedetty asia, että sellaista maailmanhallitusta hommataan, ja Eurooppa olisi menossa ensimmäisenä siihen, mutta eihän siitä tahdo tulla mitään.

Vaikka Karsikkaalla ei kirjoittamaan ryhtyessään ole yleensä tarkkaa suunnitelmaa, voinee silti sanoa, että Tässä -kirjasta ei tullut aivan suunnitelmien mukaista.

– Tämä mikä on painettu nyt kirjaksi, on sellainen ensimmäinen versio, jonka lähetin kustantajalle sitä varten, että hän katsoisi, että kannattaako sitä muokata. Se oli tikulla. Minä sain vasta viime kesänä mielestäni sen lopulliseen muotoon, ja lähetin sitten sähköpostilla. Hän ei huomannut sitä, vaan otti sen tikun ja teki siitä, Karsikas naurahtaa.

– Alkuosa on ihan onnistunut, mutta se loppuosa on vähän, että kunhan nyt jotakin tuli kirjoitettua.

Karsikas kertoo kirjoittaneensa kirjan ajankuluksi. Muuten päivät kuluvat esimerkiksi pyöräilyn ja ennen kaikkea lukemisen parissa.

– Aloitan päivän sillä, että syön aamupalan, sitten luen tämmöistä kirjaa aina yhden luvun, tässä on Raamattu selitetty. Sitten luen Vanhan testamentin viikkohartauskirjaa, ja sitten minulla on vielä tässä kolme Vanhan testamentin selityskirjaa, Karsikas selostaa ja esittelee työpöydällään olevia kirjoja.

– Minähän tulin niin sanotusti uskoon sen kolarin jälkeen. Elämä meni niin avuttomaksi, ettei ollut paljon toivoa. Minä en kovin uskovainen ole tavallisella tavalla ollut, enkä ole nytkään, mutta minusta tuo Raamatun punainen lanka on aika selkeä.

Karsikkaan puheesta ja tekstistä kohoaa esiin tarve ja taipumus ajatella asiat omalla tavalla silloinkin, kun tuntuu, että koko maailma ajattelee toisella tavalla. Maailma on tullut hulluksi, ja sitä on vaikea sulattaa.

– Niin kuin ne Amerikassa sanoo, self made man, itse tehty mies. Poikkean tavallisesta muotista. Toiset pystyvät olemaan aina korrekteja ja kaikkea sellaista. Minä en esimerkiksi viihtynyt seurassa, kun opettajathan aina kerääntyivät jonnekin. Saatoin lähteä kesken pois ihan puhumatta, koska ei minua kiinnosta. Mutta elämän tuskaa nämä ovat kaikki, ja se tuska ei koskaan lopu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here