Entä kun pelkkä ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen eivät enää riitä?

0

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, siitä monen kanssa keskustelleena, kuitenkaan en ole tullut kuulluksi taikka ymmärretyksi. Seuratessani keskiviikkona NUVAn järjestämää kuntavaalipaneelia, päätin nyt ottaa asian esille.

Paneelissa ehdokkailta kysyttiin mielipidettä siitä, että olisiko Uudessakaupungissa heidän mielestään tarve matalankynnyksen päihdehoitoyksikölle (ja mielenterveysyksikölle?), ja mitä mieltä he tällaisesta olisivat.

Lähes kaikki suhtautuivat positiivisesti ja realistisella asenteella, mutta silti huoleni heräsi, koska tieto kaupunkimme päihdeongelmista ei ole yleisesti tiedossa. Osa panelisteista kertoi uskovansa varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn, mutta valitettavasti se ei vaan mene niin!

Olen useissa tekemissäni vapaaehtoistyömuodoissa saanut sen konkreettisesti todeta. VARPU ei toimi kaikille ja ehkäisevällä työllä ei kyetä tavoittamaan läheskään kaikkia, niin hyviä työmuotoja kun ne ovatkin. Meiltä puuttuu kokonaan paikka, jossa ei ole nollatoleranssia, vaan joka paikkaan vaaditaan puhtaat seulat tai nolla promillea, ja tähän tyssää monen halukkuus päihteistä irti pääsyyn.

Puhun siis päihdekatkosta. Mielestäni apua hakevan on saatava tarvitsemansa hoito juuri silloin ja siinä kunnossa, kun hän avun piiriin hakeutuu. Seuraavana päivänä tai ensi viikolla tarvetta ei enää ole. Hoitoa ei enää haluta, tai se on jo myöhäistä.

Miettikää, miltä tällaisesta ihmisestä tuntuu, kun hän suurimman hädän hetkellä hakeutuu avun piiriin, ja vastaus on aina, ”ei tänään, tule kun olet selvinnyt”. Ja sitä päivää ei välttämättä tule koskaan, sen sijaan tulee rikoksia, itsemurhia, lisää päihteiden käyttöä… todella surullista. Tähän on tultava muutos, hoitoon pääsy kuuluu kaikille.

Toinen asia mihin toivon muutosta, on päihteiden käyttäjien kohtaaminen ja kohtelu eri yksiköissä. Se on hyvin usein luvattoman heikkoa. Ei ole merkitystä sillä, tapahtuuko kohtaaminen vartavasten päihdetyöhön erikoistuneissa yksiköissä taikka jossain muualla, kohtelu saattaa olla aivan yhtä ala-arvoista ja nöyryyttävää.

Olenkin ihmetellyt, että miksi esim. Valvira ei puutu tähän? Ja samalla vastannut itselleni, siksi, koska päihteiden käyttäjät eivät pidä ääntä itsestään pelätessään seurauksia, ja sitä, ettei heitä kuitenkaan uskottaisi. Tällainen ihmisten eriarvostaminen saa minut voimaan pahoin.

Meidän tulisi kohdata kaikki tasavertaisina, ja ellemme siihen kykene edes työssämme, suosittelen lämpimästi alan vaihtoa. Kun ihminen on jo valmiiksi ojan pohjalla, ei sinun tehtäväsi ole täyttää sitä ojaa vedellä vaan ojentaa kätesi ja vetää hänet ylös.

Sari Raivonen

(sitoutumaton vas.)

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here