Suomessa on hyvät metsävarat johtuen pitkäaikaisesta maanviljelijöiden suorittamasta hoitotyöstä. Nyt tämä hoitotyö on pysähtynyt taloudellisista syistä ja maatalouden kuristamisen takia. Mutta tätä asiaa poliitikot eivät näytä surevan.
Vähän metsätalouden historiaa. Taloushistoriassa Suomi on nojannut ”puujalkoihin”.
Sodan aikana Suomella oli rajaton puutavaran menekki Saksaan, erityisesti sahatavaran. Mutta Suomessa oli työvoimapula, koska miehet olivat sodassa eikä puutavaraa saatu sahoille riittävästi. Metsätyössä olivat vain alaikäiset pojat maataloustyön lomassa ja sotaikäluokkia vanhemmat miehet.
Saksa tarjosi Suomelle metsätyövoimaa lähettämällä noin viidensadan miehen ryhmän. Tästä ei ollut apua, koska nämä olivat pakkosiirrettyjä, eivät metsätyömiehiä. Tämä ryhmäkin oli kovin pieni.
Suomen sotakorvaukset maksettiin sodan jälkeen Suomen metsillä, amerikkalaisella lainalla ja laivanrakentajien työllä.
Suomen metsävarat hupenivat silloin kolmasosaan pakkohakkuiden takia. Silloin metsätyössä oli yli 250 000 miestä ja yli 100 000 hevosta.
Presidentti Paasikivi hermostui Suomen metsien loppumisesta ja hän määräsi järjestelmällisen metsänhoidon käyttöönoton.
Metsänhoitajat ovat tehneet arvokasta ohjaustyötä ja Suomessa silloin vallinnut perheviljelmäpohjainen maatalousväki teki metsien hoitotyön. Silloin oli pinta-alaperusteinen metsäverotus ja koska metsästä ei ollut tuloa, vero oli maksettava maatalouden tulolla. Maatalous oli silloinkin ahtaalla. Mutta tämän metsänhoitotyön ansiosta Suomella on nyt hyvät metsävarat.
Mikä on Suomen metsien kohtalo EU:n sekavan politiikan seurauksena? Onko Suomen metsien kohtalo vihreä museoiminen tai ideologinen sosialisoiminen, jossa suuri raha tuhoaa kansallisvarallisuuden?
Norjan öljyvaroihin EU ei pääse. Suomen metsäasiassa tilanne on huonompi.
Kauno Pietilä
Kalanti