Tähän aikaan ensi viikolla tämän kevään tuore ylioppilas Fiia Iiskala jo tietää, että aukeavatko hänelle lääketieteellisen tiedekunnan ovet todistusvalinnan avulla vai eivät. Iiskala valmistuu pian Uudenkaupungin lukiosta seitsemän laudaturin ja kahden eximian papereilla.
– Kirjoitin toisen luokan keväällä kemian ja kolmannen luokan syksyllä biologian ja ruotsin. Tänä keväänä kirjoitin äidinkielen, englannin, matematiikan, fysiikan, saksan ja terveystiedon, Iiskala listaa.
Jos todistusvalinta ei vielä yliopiston ovia aukaise, niin Iiskala osallistuu lääketieteen pääsykokeisiin, jonka jälkeen hänelle selviää, pääsikö hän esimerkiksi Turun, Helsingin tai Tampereen yliopistoon.
– En tosin vieläkään ole ihan varma siitä, mikä minusta tulee isona. Olin viime viikon perjantaina yläkoulussa opettajan sijaisena ja tykkäsin siitäkin kovasti. Nyt mietin, että olisiko opettajakoulutus ollut enemmän minua kuin lääketieteellinen, mutta katsotaan nyt tämä kortti, Iiskala pohtii.
Sen hän tietää varmaksi, että tulevaisuudessa hän haluaa tehdä jotakin ihmisläheistä työtä, jossa voi muutakin kuin vain istua toimistolla.
– Jos en pääse lääketieteelliseen, niin pidän välivuoden ja korotan ensi syksynä ylioppilaskirjoitusteni tuloksia. Toisaalta välivuoden pitäminen tuntuu ehkä vähän turhalta, koska nyt olisi motivaatiota jatkaa opiskeluita.
Vuosi sitten keväällä koronatilanne ajoi lukiolaiset etäopetukseen. Abiturientit pääsivät takaisin lähiopetukseen viime syksynä ja siitä Iiskala on pikkukaupungin lukiolle kiitollinen.
– Isommissa lukioissa opiskelevat tuttavat joutuivat käymään abivuotensa etäopetuksessa, joten siinä mielessä on oltava tyytyväinen omaan tilanteeseen. Kuluneet kolme vuotta olivat ihanaa aikaa. En kadu yhtään, että jäin Uuteenkaupunkiin, vaikka aluksi suunnittelin meneväni Turun luonnontiedelukioon.
Iiskala kävi alakoulunsa Seikowin ja Pohitullin musiikkiluokalla, mutta hän vaihtoi takaisin tavalliselle luokalle yläasteelle siirryttyään.
– Halusin valita myös muita valinnaisaineita kuin vain musiikkia, koska musiikkiopiston kautta sain edetä harrastuksessani, pianon- ja kitaransoittoa sekä laulamista harrastava Iiskala toteaa.
Iiskala kuvailee mennyttä lukioaikaa melko leppoisaksi. Hän kertoo, ettei ole lukijatyyppiä, vaan hän on edennyt kokeista toisiin melko löysin rantein.
– Minulla on hyvä muisti ja olen opiskelijana enemmänkin kuuntelija, haastaja ja keskustelija. Kirjoihin tartuin vasta kokeita edeltävänä iltana ja varsinaista lukumotivaatiota minulla ei ollut ollenkaan. Käytin abivuotena aikaani lähinnä neulomiseen ja soittamiseen, Iiskala paljastaa.
Iiskalaa harmittaa, että lukioaika kului osittain todistusvalinnan taktikoinnin kanssa. Häntä olisi kiinnostanut esimerkiksi yhteiskuntaoppi, mutta siitä ei hyötynyt jatko-opiskeluiden pistevalinnassa lainkaan.
– En siis ole voinut ottaa kaikkia niitä kursseja, jotka minua olisivat aidosti kiinnostaneet, koska minun piti jatkuvasti laskea sitä, minkä verran pisteitä tarvitsisin mistäkin aineesta päästäkseni suoraan ylioppilastodistuksella yliopistoon. Tuntuu, että välillä lukiossa unohtui se opiskelu kokonaan, koska alusta saakka piti tehdä tietoisia valintoja jatko-opiskeluja ajatellen.
Iiskala ei odota yliopistovuosilta valtavaa uusien kokemusten vyöryä tai opiskelijoiden juhlintaa.
– Ammatin hankkiminen ja uudet ystävät ovat niitä tärkeämpiä, hän lisää.
Iiskala olisi halunnut pitää perinteiset ylioppilasjuhlat, mutta nyt hän valmistautuu useampaan kotona pidettävään pieneen kahvitteluhetkeen.
– Juhlapäivänä lauantaina tulevat käymään ainakin kummit ja mummot. En halua ottaa riskiä koronan suhteen.
Tuleville ylioppilaille Iiskala antaa vinkkinä sen, että omaa tyyliään ei kannata lukiossakaan unohtaa.
– Ugissa lukiolaisia ei pidetä koneina, vaan yksilöinä, joten täällä sai rauhassa olla omanlaisensa persoona. Se sai näkyä myös koulutehtävissä. Mukavaa huomata, että minunlaiseni Risto Räppääjää ja Aku Ankkaa fanittavakin voi pärjätä.
Tästä näet listauksen alueen uusista ylioppilaista.