– Vakka-Suomen yhdistys oli yksi maamme ensimmäisistä sotaorpoyhdistyksistä. Tästä on kiittäminen erityisesti kahta aktiivista henkilöä eli Reijo Holaa ja Sonja Anslingia , kertasi yhdistyksen varapuheenjohtaja Kauno Pietilä.
Vakka-Suomen Sotaorvot ry:n perustamiskokoukseen saapui paikalle 51 henkilöä, heistä sotaorpoja oli 43.
– Syitä siihen, miksi sotaorpojen kokemuksista sai Suomessa julkisesti puhua vasta parikymmentä vuotta sitten, on monia, muistutti yhdistyksen sihteeri Pirjo Koskenrouta.
Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Suomen poliittinen ilmapiiri ei sallinut puhetta sodan aiheuttamista vahingoista. Myöskään psykologiset syyt eivät kannustaneet ihmisiä puhumaan, sillä sotaan ja sodan kokeneeseen sukupolveen suhtauduttiin ajoittain jopa hyvin kielteisesti. Sotaveteraaneja saatettiin kutsua sotahulluiksi ja ihmetellä että miksi he ylipäätään menivät rintamalle.
– Ja kyllähän meillä kaikilla sotaorvoilla oli hyvin vahva tunne siitä että sodassa menehtyneestä isästä ei saanut puhua ettei äidille tulisi paha mieli. Äidin murhetta ei saanut kasvattaa, lisäsi yhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Poukka.
Hyvin pitkään myös Kaatuneiden Omaisten liitto keskittyi sotaleskien auttamiseen, eikä sotaorpoja huolittu edes jäseniksi. Sotaleskien määrän huvetessa tilanne on muuttunut.
– Vertaistuki on kuitenkin se syy miksi sotaorvot alunperin päättivät perustaa oman yhdistyksen. Vain toinen saman kokenut voi ymmärtää niitä tuntoja mitä sotaorpous ja läpi elämän jatkunut isättömyys on synnyttänyt, totesi Pirjo Koskenrouta.
– Meillehän huomenna sunnuntaina vietettävä Kaatuneiden muistopäivä on myös isänpäivä.
Sodan jälkeen sotaorpoja oli Suomessa 55 000. Nyt heidänkin keski-ikänsä alkaa olla 80 korvilla.
– Olisi jo korkea aika tehdä ihan tutkimusta meidän sotaorpojen kokemuksista ja siitä, miten orpous on vaikuttanut meidän elämäämme. Vaikka uusia sotaorpoja ei tähän maahan onneksi nyt synny, niin isättömyyden kokemuksen joutuu yhä moni lapsi ja nuoria käymään läpi, pohti Pirjo Koskenrouta.
Vakka-Suomen Sotaorvot yhdistyksen kotipaikka on Uusikaupunki, mutta jäseniä yhdistyksessä on hyvinkin laajalta alueelta, aina Eurajoelta Turkuun. Yhdistys järjestää jäsenistölleen tutustumismatkoja, virkistysretkiä ja muita yhteisiä tilaisuuksia.
Kaatuneiden muistopäivää vietetään huomenna sunnuntaina. Uudessakaupungissa päivän muistotilaisuudet alkavat klo 11.15 vanhan kirkon sankarihautausmaalla. Lokalahden ja Pyhämaan sankarihautausmailla seppelten lasku klo 11 ja Kalannin sankarihautausmaalla klo 13.