Terttu Soranko, 79 ja Taina Vuorio, 58, ovat molemmat saaneet Tasavallan presidentin myöntämän äitienpäivämitalin. He ovat myös äiti ja tytär.
Soranko sai oman mitalinsa 1990-luvun puolivälissä. Tarkka vuosi ei muistu mieleen, sillä elämässä ja isossa perheessä tapahtuu niin paljon muutakin muistettavaa. Omia lapsia on viisi, vuosina 1959–1968 syntyneet neljä tyttöä ja poika. Vanhin lapsista, kotitalousopettajana työskennellyt Tiina, menehtyi vaikeaan sairauteen 2013. Lastenlapsia on 12 ja lastenlastenlapsia 11.
Soranko on kotoisin Yläneeltä, kuusilapsisesta maanviljelijäperheestä. 17-vuotiaana hän tapasi autoilijana työskennelleen Joukon . Pian nuori pari oli naimisissa ja muutti Vehmaalle miehen lapsuudenkotiin.
– Asuimme siinä muutaman vuoden ja ostimme sitten Vinkkilästä oman talon. Odotin silloin neljättä lasta. Appivanhempien luona asuimme huoneen ja keittiön asunnossa eikä uudessa talossa ollut kuin yksi huone enemmän. Yläkertaan sitten rakennettiin lisää tilaa. Mitään mukavuuksia ei ollut kummassakaan paikassa, myöhemmin kyllä saatiin sisävessa ja vesijohto.
Sorangon perheeseen syntyi uudessa kodissa vielä kuopuspoika. Sitten isä-Jouko sairastui luusyöpään ja kuoli, kun pienin lapsi oli vielä vauva. Terttu-äiti jäi yksin viiden lapsen ja asuntovelan kanssa.
– Yhteiskunnalta ei silloin haettu mitään apua, se ei tullut kysymykseenkään. Kävin hitsauskurssit ja pääsin Laitilaan Vemelle hitsariksi. Muutimme Laitilaan, mutta sitten myöhemmin takaisin Vehmaalle, kun aloitin maatalouslomittajana.
Taina Vuorio oli isän kuollessa 6-vuotias. Hän oli pienestä pitäen kiinnostunut ruoanlaitosta ja ryhtyi jo varhain huolehtimaan perheen keittiötöistä. Perheessä muistellaan vieläkin, miten naapuri kerran hämmästyi kun tuli käymään ja yksin kotona ollut, noin kymmenvuotias Taina kertoi tehneensä pienen pullataikinan.
– Se oli litran taikina ja pienihän se oli meidän isolle perheelle, mutta muuten aika iso, Taina nauraa.
Terttu Soranko oli miehensä kuollessa vasta 26-vuotias. Hän ei kuitenkaan koskaan mennyt uusiin naimisiin.
– Kyllä minulla miesystäviä oli, mutta en halunnut asua yhdessä. Ajattelin, ettei minun ja lasten kotiin voi ottaa vierasta ihmistä.
Soranko asuu edelleen Vehmaalla, nyt kerrostalossa. Hän on saanut kaksi aivoinfarktia, mutta toipunut niistä hyvin ja elää itsenäistä ja toimeliasta elämää. Lapset soittavat hänelle joka päivä, useimmin Taina tai perushoitajana työskentelevä Päivi.
Taina Vuorio sai äitienpäivämitalin 2015. Hänellä on kolme aikuista tytärtä: 31-vuotias Aino työskentelee juristina Englannissa, 27-vuotias Anni on fysioterapeutti ja 26-vuotias Anna on juuri valmistunut Rauman ammattikorkeakoulusta.
Pyhämaassa asuva Vuorio pitää siellä kesäkahvilaa, hoitaa pitopalvelua ja omistaa myös juhlatilaksi muutetun vanhan navetan. Korona vei pitopalvelutyöt, mutta onneksi töitä löytyi kaupungin ruokapalveluista.
Yrittäjän työn ohella Taina oli yhdeksän vuotta Alzheimerin tautia sairastaneen Matti-puolisonsa omaishoitaja. 30 vuotta vaimoaan vanhempi mies kuoli kolme vuotta sitten. Perheeseen kuuluu myös miehen aiemmasta liitosta syntynyt poika.
Äiti on ollut Tainalle tuki ja turva, tärkeä esikuva. Omalla esimerkillään äiti näytti, että tiukoissa oloissa päästään eteenpäin kun yhdessä yritetään.
– Sellainen opetus on äidiltä jäänyt mieleen, että jos joku meistä sai joltain vaikka jäätelön, niin sitä ei saanut tuoda kotiin etteivät muut nähneet, kun kaikille ei ollut antaa samaa, Taina kertoo.
Rahaa kummallakaan ei ole koskaan ollut paljon, mutta aina se on riittänyt. Nykyajan lastenkasvatuksessa pitäisi naisten mukaan opettaa enemmän rahankäyttöä, sitä, että osattaisiin elää suu säkkiä myöten.
– Ja lapsista täytyy välittää ja opettaa harrastuksiin, ei niitä saa jättää oman onnensa nojaan.
Pirkko Varjo