Vasemmiston woofer oli pauhaamassa päähallituspuolueen syvällä rintaäänellä tukipaketin hyväksymisen puolesta. Ja keskustan squawker piti apupuolueena kovasti ääntä tätä säestäessään. Oikeiston tweeter piipitteli sekin pilliään opposition myötämielisyyttä osoittaen.
Vaieten ja henkeä pidätellen seurasimme kuinka helposti Suomi on menemässä federalistien ansaan ja on siis valmis noin vain luopumaan menneiden polvien uhrauksilla hankitusta mutta tietenkin suhteellisesta riippumattomuudestaan.
Niin, onhan asioilla myös kääntöpuolensa. Jos ei hyväksytä, niin ei auta muu kuin kärsiä siitä palautteesta, jota on odotettavissa. Ei tässä maailmassa mikään ole niin suoraviivaista kuin on näytetty Strömsössä olevan.
Tämä on viittaus toiseen sopusointuiseen television ohjelmaan. Siinä kuvataan kuinka kaikki tekeminen näyttää luonnistuvan eikä kukaan ole eri mieltä.
Sitten kun riippumattomuutemme on menetetty suomalaisille sanellaan joka tapauksessa lisää ehtoja ja nämäkin tulevat olemaan sellaisia, joista ei voi kieltäytyä. Eli kysymyksessä on niin sanottu vapaaehtoinen pakko uusien valtaapitävien johdan ja valvonnan alaisina.
Sitten ymmärretään, mitä direktio-käsite pitää sisällään. Kaikki joutuvat siis vastaisuudessa kokemaan sen saman, minkä nyt olivat tuossa keskusteluohjelmassa yksissä tuumin tekemässä poikkipuoliseksi koetun mielipiteen esittäneelle.
Ystävällisin terveisin
Reino Alho