Mietteitä kaatuneiden muistopäivänä 2021

0

Haluan tuoda kaatuneen omaisen tervehdyksen muistopäivän johdosta, jota vietetään jollain tavoin sunnuntaina 16.5. kaikilla Suomen sankarihaudoilla. Tilaisuus pyritään järjestämään myös Uudessakaupungissa.

Isäni, Helge Helmer Virtanen oli syntynyt 30.9.1918.

Isäni oli kotoisin seitsenlapsisesta perheestä Kuusalho-nimisestä paikasta Kalannin puolelta läheltä Hiunjärveä. Hän katosi Karjalan kannaksella Kaukjärvellä 16.6.1944, joutui vangiksi Neuvostoliiton Tserepovitsin leirille ja kuoli siellä jo saman vuoden marraskuussa.

Tämä saatiin tietää vasta 2000-luvun alussa, kun tiedot tulivat nettiin. Suvun, vaimon ja pojan vuosikymmenten odotus oli ollut turhaa. Äitini ei mennyt uusiin naimisiin vaan odotti isääni.

Muistokivi on Uudenkaupungin sankarihautausmaalla. Hänet siunattiin kadonneena vasta 1956. Isäni nimi on myös Uudenkaupungin hautausmaan hautakivessä, jossa on myös hänen vanhempiensa hauta ja nimet Edvard Mikael ja Matilda sekä poikansa Niilo ja äitini Anna Marjatta.

Suomessa on vielä sota-aikana eläneitä sotaveteraaneja, lottia ja kotirintamalla olleita naisia sekä sotaleskiä ja sotaorpoja. Suuri kiitos heille kaikille ja myös kaatuneille, sotasankareille! Heidän ansiostaan saamme elää vapaassa Isänmaassa.

Suomalaiset kärsivät viime sodissa sanoinkuvaamattomasti monikymmenkertaista vihollista vastaan puolustautuessa, apua ei juuri tullut ulkovalloilta. Suomi joutui luovuttamaan suuria alueita Neuvostoliitolle.

Sadattuhannet karjalaiset ja lukemattomat muut suomalaiset menettivät kotinsa ja Suomi joutui asuttamaan n. 400 000 karjalaista eri puolille maatamme. Talvisodassa ja jatkosodassa menetti henkensä noin 90 000 sotilasta. Monet heistä olivat perheellisiä, sotaleskien määrä oli n. 30 000 ja noin 55 000 lasta jäi sotaorvoksi (myös allekirjoittanut).

Sotilaiden lisäksi ihmiset, kotirintamalla naiset, lapset ja vanhukset kestivät yli neljä vuotta sota-aikaa ja vielä päälle suuren jälleenrakentamisen ajan sekä käsittämättömät sotakorvaukset. Nykyrahaksi muutettuna Suomi maksoi sotakorvauksia noin 4500 miljoonaa euroa. Vaikka ei alun perin edes sotaa aloittanut.

Nämä ovat monelle tuttuja lukuja ja asioita mutta ne koskettavat aina vuosi vuoden jälkeen sotaveteraanien lisäksi meitä omaisia ja kaikkia suomalaisia. Näistä lankeaa suuri kiitos sodassa kaatuneiden lisäksi myös sotaveteraaneille ja kotirintaman naisille ja ikäihmisille.

Erityisen suuriarvoista työtä sotarintamalla tekivät myös lotat.

Muistakaamme Veteraanin iltahuudon laulun sanoin: ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet – Muistakaa, heille kallis ol’ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin – Himmetä ei muistot koskaan saa.”

Ei siis pidetä Suomen vapautta itsestään selvyytenä!

Reijo Helmer Virtanen