Olen ollut kiinnostunut kaupungin asioista niin kauan kuin muistan ja ehdolle lähteminen kuulosti houkuttelevan kutkuttavalta ajatukselta. Sitten totuus iski minuun. Minun on lähdettävä jatko-opiskelemaan lukion jälkeen, enkä millään pysty sitoutumaan Uuteenkaupunkiin tässä tilanteessa neljäksi vuodeksi, vaikka kuinka haluaisinkin.
Jos lähtisin ehdolle, haluaisin antaa hommalle kaikkeni. Sitä en pystyisi kuitenkaan tekemään toisesta kaupungista käsin sillä panostuksella mitä minä haluaisin.
Minulla on ollut pitkään ajatuksia Uudenkaupungin kuntapolitiikkaan liittyen, olen esimerkiksi kannattanut intohimoisesti SiHyä ja nuorten aloitteesta lähtenyttä skeittipuistoa.
Koen, että minulla on tällä hetkellä oivat mahdollisuudet vaikuttaa tämän kaltaisiin asioihin nuorisovaltuutettuna. Olen nuorisovaltuuston edustajana kolmessa lautakunnassa ja olen siten paikan päällä, kun monia päätöksiä tehdään.
Äänestysoikeutta minulla ei tietystikään lautakunnissa ole, mutta koen puheoikeuden olevan jopa tärkeämpi. On kunnia edustaa nuorten ääntä vaikutusvaltaisissa paikoissa.
Jos pääsisin kuntavaaleissa läpi, tarkoittaisi se minulle nuorisovaltuustotoiminnasta luopumista. Nuorisovaltuuston kanssa on helppo kirjoittaa kannanottoja ja sanoma menee paremmin perille, kuin silloin, jos olisin yksin puolueellisena nuorena tehnyt kannanoton.
Puoluepolitiikan ongelmat olivatkin toinen asia, joka tuli mieleeni, kun mietin ehdolle asettumista. Vaikka minulla on positiivinen käsitys Uudenkaupungin kuntapolitiikasta, ei se silti ole täysin ongelmatonta.
Puoluepolitiikka on hyvin tärkeää, sillä on kaikkien etu, että erilaisia mielipiteitä kuullaan. Turha puolueisiin kohdistuva vihapuhe ja ennakkoluulot voitaisiin silti unohtaa.
Nuorisovaltuutettuna minulla on puoluerajojen yli menevä arvostus, joka haihtuisi monen puolueen osalta, jos edustaisin itse jotain puoluetta. Puolueettomana ei ole myöskään minkäänlaista ryhmäkuria tai -painetta, josta huolehtia. Riittää, että katsoo itse ajavansa oikealla puolella historiaa.
Vaikka minulla on kiinnostusta kuntapolitiikkaan ja tiedän, että nuoria tarvitaan mukaan, olen ymmärtänyt, ettei vielä ole aikani. Haluan kerryttää ensin omaa osaamistani ja lähteä opiskelemaan yliopistoon ympäristöpolitiikkaa. Ehkä kenties sitten voin palata entistä valppaampana takaisin ja harkita ehdolle asettumista paremmilla realiteeteillä.
Iiris Soininen
lukiolainen