Ratkaisun avaimet käsissämme?

0

Yritysmaailmassa pärjäävät organisaatiot, jotka kykenevät ennakoimaan tulevia muutoksia. Erityisen hyvin pärjäävät ne, jotka uskaltavat myös toimia ennakoivasti. Se vaatii rohkeutta ja tosiasioiden tunnustamista. Välillä vastavirtaan uimista.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuodesta 2019 vuoteen 2040 mennessä lasten (alle 15-vuotiaat) määrä vähenee noin -183 000, työikäisten määrä (15-64 vuotiaat) vähenee noin -103 000 ja iäkkäiden (yli 64-vuotiaat) määrä kasvaa noin + 287 000 henkilöä. Tämä siis Suomessa tulevien vajaan parinkymmenen vuoden aikana. Yhtälö on mahdoton!

Miten tämä sitten liittyy Uuteenkaupunkiin ja tähän päivään? Olemme puhuneet viime vuosina paljon siitä, miten saataisiin uusia asukkaita muuttamaan Uuteenkaupunkiin. Strateginen tavoite on yli 20 000 asukasta ensi vuosikymmenellä. On tuo tavoiteluku mikä tahansa, niin fakta on, että Suomesta loppuu tekijät (vrt. Tilastokeskuksen ennuste). Ellemme pysty merkittävästi lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, en usko, että voimme ylläpitää lähellekään nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota. Meiltä loppuu veronmaksajat. Tietysti pelkkä maahanmuutto ei ongelmaa ratkaise, mutta yhtenä toimenpiteenä auttaa tilanteeseen. Työperäisen maahanmuuton lisäämisestä toki päätetään valtakunnan politiikan tasolla, mutta mielestäni on väistämätöntä, että tilanteeseen on reagoitava. Faktoja kun ei voi kiistää.

Työperäisestä maahanmuutosta on monia mielipiteitä, ja myönnän, ettei se ole asiana helpoin ja täysin ongelmaton. Mutta olen varma, että se on asia, joka tulee meille isosti eteen; halusimme tai emme. Tässä piilee Uudenkaupungin mahdollisuus. Voisimme ennakoida ja olla askeleen muuta maata edellä. Kohdata väistämätön niin, että se nähdään mahdollisuutena.

Meillä on jo nyt paljon maataloutta ja teollisuutta, joissa työskentelee satoja maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Meillä on siis jo kokemusta, jota voisimme vielä paremmin hyödyntää. Tulevina vuosina määrät tulevat vain kasvamaan ja ulottumaan myös uusille toimialoille (esim. sote- ja ravintola-alat). Alueemme korkean teknologian yritykset tulevat palkkaamaan tulevaisuudessa entistä enemmän osaajia ulkomailta. Paljon myös asiantuntijatehtäviin. Olemme jo tänään monimuotoisempi kuin moni muu suomalainen kunta. Se on meille iso etu, sillä muilla tämä on vielä edessä. Me pääsemme lähtemään kärkijoukoissa rakentamaan tulevaisuutta, niin halutessamme.

Työ on parasta kotoutumista. Mutta kunnan näkökulmasta kotouttamista pitää myös hallitusti johtaa. Uusikaupunki voisi olla halutessaan esimerkkikunta, jossa työperäinen maahanmuutto tukee kaupungin kasvua ja hyvinvointia. Se vaatii entistä enemmän yhteistyötä yritysten, kunnan ja muiden toimijoiden kanssa. Tänään tässä työssä onnistuvat kunnat tulevat olemaan voittajia 2030-luvulla.

Pitäisikö siis meidän nähdä työperäinen maahanmuutto sekä aktiivinen ja suunnitelmallinen kotouttaminen ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana?

Tomi Salo (kok.)