”Suomen kielen oppii, jos haluaa”–Maksym Borodkin perheineen on onnellinen Hiulla

0
Maksym Borodkin elää Olga-vaimonsa ja Diana-tyttärensä kanssa rauhallista elämää Uudenkaupungin Hiulla.

Noin 34 vuotta sitten keskellä Ukrainaa syntynyt Maksym Borodkin asuu tällä hetkellä Uudenkaupungin Hiulla mukavassa omakotitalossa ja työskentelee tiiminvetäjänä Valmet Automotiven tehtaalla.

Matka tähän pisteeseen on kulkenut useamman mutkan kautta.

– Ukrainassa oli jonkinlainen trendi, että piti lähteä ulkomaille esimerkiksi työharjoitteluun ja hankkimaan uusia kokemuksia, Maksym kertoo.

Hän itse halusi parin yliopistovuoden jälkeen lähteä Amerikkaan, mutta hänelle ei myönnetty oleskelulupaa.

– Toimisto ehdotti minulle Suomea. Niinpä vuonna 2007 tulin suoraan tänne Uuteenkaupunkiin. Olin alkuun neljä vuotta raskaissa peltotöissä ja 2010 siirryin Juures-Vakkaan, jossa meni kaksi ja puoli vuotta.

Maksym halusi kehittyä ja päästä elämässään eteenpäin. Hän meni suomen kielen kursseille.

– TE-toimiston Heli Nurmisen avustuksella löytyi paikka työturvallisuuskorttikoulutukseen ja sen jälkeen oli edessä haku Valmetille.

Maksymin syntymäpäivänä tuli kutsu työhaastatteluun ja pari päivää haastattelun jälkeen ilmoitus, jossa toivotettiin mies tervetulleeksi töihin.

– Aloitin siellä syksyllä 2013.

2012 Maksym oli tutustunut lähellä Odessaa syntyneeseen Olga Panchenkoon .

– Siitä aloimme pikkuhiljaa miettiä perheen perustamista. Asuimme vuokralla ja 2018 päätimme ottaa seuraavan askeleen ja haimme asuntolainaa. Nyt meillä on pieni omakotitalo Hiulla ja yksi lapsi, puolitoistavuotias Diana , juttelee Maksym.

Maksym sai viime keväänä Suomen kansalaisuuden ja myös vaimolla on aikomus hakea kansalaisuutta jossain vaiheessa.

– Suomen kielen oppiminen ei ole helppoa, mutta kyllä sen oppii jos haluaa, toteaa Maksym.

Olga-vaimo on parhaillaan uravalmennuksessa, johon sisältyy myös työharjoittelua.

Maksym Borodkin kehuu Valmet Automotiven tiimiään hyväksi ryhmäksi. Kovinkin kansainväliseen tiimiin kuuluu ainakin, irakilaisia, iranilaisia, turkkilaisia, virolaisia, thaimaalaisia, intialaisia ja suomalaisia.

– Minua ei haittaa, mistä ja minkälaisia ihmiset ovat, kunhan ovat ystävällisiä eivätkä syrji muita. Haluan pitää tasa-arvoa yllä.

Uudessakaupungissa ja Laitilassakin asuu muita ukrainalaisia, joihin Maksym ja Olga ovat pitäneet välillä yhteyttä.

– Koronan aikana tietenkin harvemmin. Oma vapaa-aika menee perheen parissa. Se on parasta. Ennen lapsen syntymää kävin paljon kuntosalilla, mutta nyt kaikki harrastukset ovat hyllyllä.

Maksym kertoo seuraavansa synnyinmaansa uutisia netistä. Krimin tilanteesta on kuultu myös Suomen uutisissa.

– Onhan se surkea juttu, mutta toivon tilanteen päättyvän rauhallisesti. Ilman mitään vakavia virheitä. Sukuani ei onneksi ole ihan siellä pahimmilla alueilla, Maksym sanoo.

Uusikaupunki sopii ukrainalaisperheelle hyvin.

– Ei minulla ole sen kummempaa sanottavaa. No, ehkä merenrannalla voisi olla enemmän grillipaikkoja. Mutta voimmehan me tuossa talon terassillakin grillata, tokaisee Maksym.

– Melkein kaikki, mitä tarvitsemme, löytyy Uudestakaupungista. On tori, puistoja lapsille ja niin edelleen,

Tulevaisuudessa perheellä on toiveena löytää Olgalle työpaikka.

– Toivon myös, että jossain vaiheessa saisimme toisen lapsen. Autotallikin pitäisi rakentaa. Odotan myös hienoa kesälomaa, jotta voisin viedä vaimon rentoutumaan, luettelee Maksym toiveita.

Perhe elää Maksymin mukaan onnellisena päivä kerrallaan ja katsoo rauhassa eteenpäin.

– Vaikeat ajat ovat takana ja helpommat ajat edessä. Olen onnellinen täällä Suomessa. Iso kiitos myös vaimolle ja lapselle, tiivistää Maksym lopuksi.

Ari Anteroinen