Suurtyöttömyyden vuodet jääneet raskaina mieleen

0
Helena Vartiainen juhlii 80-vuotispäiväänsä matkoilla.

Uusikaupunki

Helena Vartiainen muistaa hyvin sen päivän, kun saapui ensi kertaa Uuteenkaupunkiin. Hänen puolisonsa Pekka oli saanut työpaikan teknikkona Rikkihapolta (nykyisin Yara) ja oli tullut kaupunkiin muutamaa päivää aiemmin.

– Pekka seisoi minua vastassa Kalarannan laiturilla. Oli aurinkoinen kesäpäivä. Uusikaupunki näytti niin kauniilta, hän muistelee hymyillen.

Vuosi oli 1966 ja Uudessakaupungissa asui 5100 asukasta.

Sen jälkeen kaupungissa on koettu hyvinkin toisenlaisia aikoja. Kunnallisneuvos Helena Vartiainen kirjoittaa muistelmiaan ja on käynyt läpi menneitä. Arkistoa riittää: valokuvia, kirjeitä, lehtileikkeitä. Pelkästään Vartiaisen kirjoittamia puheita on kertynyt monta mapillista.

Yksi päivä on painunut Vartiaisen mieleen erityisesti.

– Sitä päivää alettiin kutsua mustaksi perjantaiksi. Sinä päivänä joulukuussa isätkin itkivät hakiessaan lapsia päivähoidosta.

Autotehdas ja telakka lomauttivat ja irtisanoivat väkeään. Kaupungista katosi joulukuussa 1992 yhdessä viikossa 2400 työpaikkaa. Työttömyysprosentti nousi 33,7 prosenttiin, kun telakkakin loppui keväällä 1993.

Uusikaupunki oli menettänyt viidessä vuodessa (1989–1993) kaikkiaan 42 prosenttia työpaikoistaan. Kaupungissa alettiin tehdä toimenpiteitä, jotta elinkeinorakenne muuttuisi, monipuolistuisi ja kaupunkiiin saataisiin myös pienempiä yrityksiä.

– Romahdus oli järkyttävä. Vuosina 1985–1996 työskentelin kaupungin päätoimisena pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Aitiopaikalta näki ja koki kaupungin ja koko seutukunnan tilanteen raadollisen realistisesti.

Myös kaupungin oli lomautettava ja vähennettävä työntekijöitään. Vartiainen teki pääluottamusmiehenä pitkää päivää ja usein myös viikonloppuisin töitä auttaakseen ihmisiä tukalasta tilanteesta. Periaatteena oli, että henkilöstön vähentäminen tapahtui turvaverkon kautta.

90-luvun vaikeista vuosista selvittiin yhteishengellä. Kiitoksia hän antaa silloiselle kaupungin henkilöstöjohtajalle Kari Koskelle . Vartiaisen mukaan Koski paiski töitä olantakaa ja yritti löytää autotehtaalta lomautetuille tai irtisanotuille töitä. Kaupungilla ei ollut noin vaan sadoille ihmisille töitä, mutta Koski onnistui.

– Koko kaupungin henkilökunnalle kuuluu kiitos siitä joustavuudesta, jota he osoittivat auttaessaan autotehtaan työttömiä säilyttämään ansioon suhteutetun päivärahansa.

– Kaikki kaupungissa puhalsivat yhteen hiileen, vaikeista vuosista taisteltiin ulos. Koski sopi lehdistön kanssa, että kaupunki tarjoaa joka toinen viikko jonkin myönteisen uutisen. Niin huolehdittiin kaupunkilaisten myönteisestä mielialasta.

Suurtyöttömyyskunnasta selviytyjäkunnaksi vaati kaikilta kaupunkilaisilta paljon ponnisteluja.

–Silloin luotiin yhdessä tekemisen henki. Samassa veneessä olivat niin kuntalaiset, virkamiehet, poliitikot, ay-väki, yrittäjät ja koko elinkeinoelämä. Myös lehdistöllä oli suuri merkitys, Vartiainen kuvailee.

Uusikaupunki selvisi 90-luvun raskaista vuosista. Vaikeudet eivät kuitenkaan loppuneet. Vuonna 2003 autotehdas ilmoitti 800 henkilön lomauttamisesta tai irtisanomisesta.

– Silloin pääsimme valtioneuvoston päätöksellä Äkillisen rakennemuutoksen alueeksi. Alueena oli koko Vakka-Suomi. Pääministeri Paavo Lipponen tuki ja auttoi meitä taistelussamme työttömyyttä vastaan, Vartiainen muistelee.

Ilmassa oli myös katkeruutta. Vartiainen on arvellut olleensa väärää sukupuolta ja joidenkin mielestä hän edusti myös väärää puoluetta. Hänelle tuli jopa tappouhkauksia.

– Toivoisin, että ihmiset ajattelisivat myös poliitikkojen perheitä. Minua enemmän pahoista puheista kärsi puolisoni Pekka. Tyttäret olivat onneksi jo muuttaneet muualle.

Aina toisinaan Vartiainen on miettinyt, onko kaikki puurtaminen ollut vaivan arvoista. Hän on tullut siihen tulokseen, että on.

– Olen pystynyt auttamaan ihmisiä ja kotikaupunkiamme.

Vartiainen kiittää kaikkia kuntalaisia, jotka ovat pitäneet yhteyttä, evästäneet, toivoneet, pyytäneet apua ja moittineet. Kaikki yhteistyö on ollut kaupungin kehittämiseksi.

Luottamustoimet ovat pitäneet Vartiaisen aina kiireisenä. Vuonna 2012 hänen puolisonsa toivoi, ettei hän asettuisi enää ehdolle vaaleihin. Helena Vartiainen kunnioitti puolisonsa toivetta. Yhdeksän kuukautta sen jälkeen hän jäi leskeksi.

– Minulla on yhä ikävä Pekkaa. Ehdimme viettää kultahääpäivää, olimme naimisissa yli 50 vuotta.

Nyt elämä on rauhoittunut. Vartiainen on nostanut lastenlasten valokuvat näyttävästi esille olohuoneeseen. Kun korona-aikana ei ole voinut tavata, on pidetty yhteyttä puhelimitse ja lähetelty postia. Onneksi koronan pahin vaihe alkaa olla takana.

Uudenkaupungin viimeaikaisia uutisia hän on seurannut tyytyväisenä. Valmet Automotiven rekrytoinnit ja akkutehtaan rakentaminen ovat rohkaisevia. Yaran investoinnit ovat myös hieno asia.

– Uudessakaupungissa on uutta vireyttä. Kunhan vain päättäjät huolehtivat kaupungin taloudesta, niin Uusikaupunki kyllä menestyy.

Fakta



Helena Vartiainen syntyi 2.6.1941 evakossa Kärsämäellä

Työskennellyt perhepäivähoitajana, lukusalinhoitajana ja KTV:n pääluottamusmiehenä

Valtuutettu 1981– 2008, puheenjohtajana 8 vuotta

Kaupunginhallituksen jäsen 15 vuotta, puheenjohtajana vuoden ja viisi kuukautta

Kansanedustaja vuosina 1996–1999

Lisäksi maakuntahallituksessa, Vakka-Suomen seutukunnan kuntayhtymän hallituksessa ja puheenjohtajana ekä Suomen Satamaliiton hallituksessa

Teija Uitto

Vaaleissa valitaan jälleen uusia päättäjiä. Mitä neuvoja pitkän linjan politiikko antaisi nuoremmilleen?

– Luottamushenkilöiden pitää päätöksiä tehdessään miettiä aina kokonaisuuksia ja huolehtia, ettei kohtuuttomia maksutaakkoja jätetä seuraaville sukupolville. Jokainen päätös koskee kuntalaista ja kuntalaiset maksavat kaiken. Se on hyvä pitää mielessä.

– Luottamushenkilöt luovat ilmapiirin, jossa kaupunkia ja seutukuntaamme kehitetään. Yhteistyö kaupungin sisällä ja koko Vakka-Suomessa on kaikkien etu.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here