Uskallus uuteen

0

Olen koko ikäni ollut kiinnostunut vanhoista rakennuksista. Matkoilla tutustumme kirkkoihin ja muihin julkisiin rakennuksiin, etenkin viimeisen vuoden aikana juurikin kotimaassa. Keskiaikaiset kirkot ovat muutamia säilyneitä linnoja lukuun ottamatta meidän historiamme vanhimpia käytössä olevia rakennuksia.

Toki olen kiinnostunut myös muiden aikakausien rakennuksista. Viimeisten vuosien aikana olemme ottaneet tavoitteeksi käydä tutustumassa mahdollisimman moniin arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemiin alueisiin ja rakennuksiin. Myös hän suunnitteli muutamia kirkkoja.

Etenkin keskiaikaisissa kirkoissa ei voi olla miettimättä sitä, miltä nämä rakennukset tuntuivat aikalaisten silmissä. Meillä ei ole enää jäljellä niitä keskiaikaisia kirkonkyliä ja niiden rakennuksia, joiden keskelle nämä kirkot kohosivat.

Toki tuon ajan ihmiselle kirkko runsaine värikkäine seinä- ja kattomaalauksineen ja veistoksineen edusti kuin taivasta maan päällä. Tuon ajan uskonnollinen ja kirkollinen maailma saattoi vaikuttaa siihen, ettei aikalaisilla ollut juurikaan mahdollisuutta vastustaa, arvostella tai vaikuttaa kirkon näköön tai kokoon.

Olen usein pohtinut myös sitä, miltä vaikka tavallisen uusikaupunkilaisen merimiesperheen äidiltä on tuntunut, kun Uudenkaupungin torin yläpuolelle on rakennettu valtavaa tiilikirkkoa. Aikana, jolloin kaupunki oli juuri kärsinyt kahdesta suuresta ja tuhoisasta tulipalosta, Krimin sodan aiheuttamista kaupunkilaisiakin koskettaneista menetyksistä, ja muutaman vuoden kirkon valmistuttua vielä todellisista nälkävuosista.

Olihan uusi kirkko aika tavalla eri näköinen ja kokoinen kuin siihen asti käytössä ollut harmaakivikirkko. Uuteen kirkkoon mahtui lähes koko sen aikainen kaupungin aikuisväestö. Kirkko edusti jotain uutta alkua, mutta mahtoivatko naapuruston rouvat keskenään kauhistella hanketta?

Viimeisten vuosien aikana olen vieraillut monissa arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemissa kohteissa, viimeksi hänen kotitalossaan, joka valmistui Helsinkiin vuonna 1936. Aalto halusi luoda uutta. Hän halusi rikkoa monia perinteitä ja loi hienon ja arvostetun uran myös kansainvälisesti.

Olen aivan varma, että osa keskisuomalaisen Muuramen asukkaista oli kauhuissaan, kun 1920-luvulla heille esitettiin suunnitelma seurakunnan uudesta kirkosta. Klassismia henkivä valkeaksi rapattu italialaistyylinen kirkko. Nyt kirkossa käy seurakuntalaisten lisäksi matkailijoita ympäri maailmaa tutustumassa arkkitehti Alvar Aallon varhaiseen kirkkoarkkitehtuuriin.

Itse olen näitä erilaisia ja eri ikäisiä rakennuksia ja niiden historiaa lukiessa tai kohteiden oppaita kuunnellessa tullut vahvasti siihen ajatukseen, että historian tunteminen auttaa kunnioittamaan myös uutta.

Ei historia ole vain yhden aikakauden asia. Se on jatkuvasti muuttuva linja, joka pysähtyisi, jos ei joka aikakaudella olisi joku eurooppalaisten rakennustekniikkaa ja -taitoa meille tuonut Chiewitz tai modernia funktionalismia tutkinut ja kokeillut Alvar Aalto. Heille on vaan annettava mahdollisuus olla osa historian jatkumoa.

Mari Jalava

museonjohtaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here