Jos huomenna pitäisi valita, kenelle äänensä antaa sillä perusteella, kuka on tehnyt näkyvää vaalityötä, niin eipä niitä ehdokkaita montaa ole. Suoralta kädeltä uusikaupunkilaisista ehdokkaista pystyisi luettelemaan neljä kokoomuslaista, pari, kolme sosialidemokraattia, keskustasta on jäänyt mieleen vain yhden ehdokkaan vaalityö, vasemmistoliitosta ei muistu mieleen kuin valtuutettu, joka ei ole ehdokkaana, perussuomalaiset saivat näkyvyyttä eduskunnassa, mutta täällä on ollut hiljaista, vasemmistoliittokin tuntuu kadonneen kartalta, Pro Uusikaupunki on kolmen aktiivisen ehdokkaan varassa. Kristillisdemokraattien osuus on muutenkin pieni.
Vasta tässä lehdessä alkaa näkyä vaalimainoksia. Muutama vaaliesite on sentään ilmestynyt postilaatikkoon. Tien poskissa ja teitten varsilla vaalimainoksia ei näy lainkaan. Yksi ehdokas totesi, että ulkovaalimainonta on vanhanaikaista. Nämä kun kuulemma ovat some-vaalit, mutta eipä ehdokkaita ole paljon sosiaalisessa mediassakaan näkynyt. Ehdokkaiden vaalityö on näyttäytynyt hyvin vaisuna. Äänestysprosentti uhkaa jäädä alhaiseksi, jos vaalityö jää näin verkkaiseksi. Juuri nyt vaalityötä pitäisi tehdä tavallistakin enemmän, kun vaalit pidetään kesän kynnyksellä ja koronan varjossa.
Silläkin on väliä, missä ehdokas näkyy. Some on kuin upottava suo. Algoritmi päättää, kuka näkyy ja kenen uutisvirrassa. Rahalla voi ostaa näkyvyyttä, mutta ei varmuutta siitä, että ketään kiinnostaa. Lehti-ilmoitus on konservatiivinen, mutta sittenkin varma valinta. IRO Research selvitti viime syksynä eri tiedotusvälineiden luottavuutta Tuhat suomalaista -tutkimuksesta. Sanomalehtien ykkösasema luotettavimpana mediana on vain vahvistunut. Suomen aikuisväestöstä 75 prosenttia luottaa sanomalehtiin. Nuorista aikuisista peräti 88 prosenttia pitää painettuja tai digitaalisia sanomalehtiä luotettavina.
Googlen, verkkouutisportaalien, sosiaalisen median ja blogien luotettavuus jäi tutkimuksessa vain 2–6 prosentin tasolle.
Teija Uitto