Vanhan kirkon saarnatuolin kallistuminen havaittiin ensimmäisen kerran kesällä 2019. Alkuvuodesta 2020 saarnatuoli tuettiin lautarakennelmalla lattiaa vasten ja kallistuminen on toistaiseksi saatu kuriin. Kallistuma on nyt noin seitsemän senttiä ja se on silminnähden havaittavissa.
– Saarnatuoli on ollut lukittuna ja suljettuna siitä lähtien, kun kallistuma havaittiin, joten sieltä ei ole yksikään pappi päässyt saarnaamaan. Otimme kallistumisesta yhteyttä museovirastoon ja jouduimme odottelemaan melko pitkään, ennen kuin saimme asiantuntijan käymään paikalla, Uudenkaupungin seurakunnan seurakuntamestari Ville Virolainen kertoo.
Vanhan kirkon saarnatuoli on ostettu turkulaiselta puusepältä vuonna 1648. Kunnianarvoisan Wasaborgin kreivin Kustaa Kustaanpojan saapuessa kaupunkiin piti hankkia uusi saarnatuoli. Vanha, kyläpuusepän tekemä katsottiin liian yksinkertaiseksi, joten saarnatuoli oli vaihdettava.
– Saarnatuoli on jalustaa lukuun ottamatta yhä tuossa 1600-luvun asussaan. Jalusta muurattiin betonista 1970-luvulla, jotta se olisi tukevampi, Virolainen lisää.
Museoviraston Länsi-Suomen kulttuuriympäristöpalveluiden intendentti Anna-Mari Kymäläinen kävi marraskuussa 2020 tutustumassa vanhan kirkon saarnatuolin tilanteeseen.
– Odotimme lausuntoa ja lopulta huhtikuussa saarnatuolin kävi tarkastamassa Museoviraston hyväksymä restauroija. Nyt heiltä on pyydetty kustannusarvio ja korjaussuunnitelma, Virolainen kertoo.
Museoviraston on vielä hyväksyttävä korjaussuunnitelma ja sen jälkeen Uudenkaupungin seurakunnan talouspäällikkö Henrik Mäkilä tilaa työn.
– Tämän pitäisi mennä kirkkoneuvostolle tiedonantona. Tosin, jos kustannusarvio on suurempi kuin talousarvioon budjetoitu summa, niin neuvosto päättää hankinnasta, Virolainen toteaa.
Seurakunnan talousarvioon on tälle vuodelle varattu kiireellisiä korjauksia varten 12 600 euroa. Summan on riitettävä saarnatuolin korjauksen lisäksi myös Kalannin seurakuntakodin päiväkerhon ikkunoiden vaihtoon sekä Haukharjan leirikeskuksen saunarakennuksen keittiön kunnostamiseen.
Saarnatuoliin varattu osuus on 5 000 euroa, mutta vielä tässä vaiheessa ei tiedetä tarkkaa kustannusarviota.
– Työ on tehtävä ennen kesän tiekirkkokauden alkua, jotta restaurointi ei häiritsisi kirkkovieraita, Virolainen lisää.
Vanha kirkko rakennettiin kauniiseen ja hankalaan paikkaan
Vanhan kirkon rakentaminen meren rantaan alkoi kesäkuussa 1623. Kirkko oli sen hetkisellä mittapuulla varsin suuri. Se valmistui vuonna 1629 ja siinä oli kahdeksan pientä ikkunaa, kolme ovea ja maalattia. Kirkossa ei ollut vielä siinä vaiheessa välikattoa.
Uusikaupunkilaiset porvarit kunnostivat kirkkoa ja vuonna 1643 siihen rakennettiin matala välikatto, hankittiin kaksi kirkonkelloa ja suurennettiin ikkunoita. Samalla kirkkoon hankittiin valaisimia. Vuonna 1646 rakennettiin puinen kellotapuli kirkon pohjoispuolelle.
Kirkko oli kauniilla paikalla meren rannalla, mutta hautuumaan kannalta täysin sopimattomassa paikassa. Saattoi nimittäin tapahtua niin, että hautaan kasaantui vettä, joten ruumisarkku piti upottaa maahan kivien avulla. Maata oli myös vuosien kuluessa korotettava ja täytettävä hiekalla.
Kirkon lattia oli mutainen ja sitä pidettiin käyttökelvottomana, joten vuonna 1645 jokainen uusikaupunkilainen talo velvoitettiin tuomaan tynnyrillinen tai kuormallinen hiekkaa kirkkoon. Siten lattia saatiin käyttökuntoiseksi. Porvareita velvoitettiin myös hankkimaan haudoilleen kalkkikivilaattoja, jotta kuoriin olisi saatu tasainen lattia.
Ennen vuotta 1713 papit ja porvarit olivat paenneet Ruotsiin vieden mukanaan kirkon arvoesineet. Suuren Pohjansodan aikoihin 1713 venäläiset ottivat kirkon länsipäädyn viljavarastokseen. Etuosaa käytettiin edelleen jumalanpalvelustarkoitukseen. Ainakin kaksi venäläistä luutnanttia on haudattu alttarin alle.
Vuonna 1735 rakennettiin erikoislaatuinen välikatto, joka on kuin purjelaiva ylösalaisin. Samoihin aikoihin saatiin porvareilta lahjoituksina maalauksia sekä penkkien korjaus- ja keskikäytävän ovien yhdenmukaistustyö. Kirkko maalattiin sisältä, ja keskikäytävälle hankittiin kolme komeaa kynttelikköä, jotka uuden kirkon valmistuttua siirrettiin sinne.
Vuonna 1752 rakennettiin sakasti, jossa on kirkon ainoa uuni. Viimeksi rakennettiin kellotapuli, joka valmistui vuonna 1775. Palovartijat olivat öisin kellotapulissa vartiossa aina vuoteen 1936 asti. Sodan aikana tornissa oli ilmavalvonnan vartijoita.
Vuonna 1904 kirkko luovutettiin museoksi ja museo luopui kirkkotilasta vuonna 1968. Pari vuotta tämän jälkeen kirkossa tehtiin täydellinen peruskorjaus.
Vuonna 1976 uusikaupunkilaissyntyinen arkkipiispa Martti Simojoki vihki kirkon uudelleen käyttöön. Kirkko on nykyisin suosittu kesä- ja tiekirkko.
Tekstin lähteinä on käytetty Uudenkaupungin seurakunnan Vanhan kirkon esitettä sekä Kyösti Kaukovallan kirjaa Uudenkaupungin historia osa 1.
