Vaikka vesimyyrä on majavaan verrattuna pikkuruinen, se on kuitenkin maamme suurin myyrä, jättiläinen verrattuna metsä- tai peltomyyrään. Se voi painaa melkein 300 grammaa, eli on hyvinkin pienen rotan kokoinen.
Rotasta se on kuitenkin helppo erottaa vähän tarkemmin katsomalla. Vesimyyrän olemus on pörröinen ja palleroinen siinä missä rotta on jäntevä ja sileäkarvainen. Myyrien tapaan sillä on pikkuruiset korvat ja selvästi ruumista lyhyempi häntä.
Keväällä ja kesällä vesimyyrän tapaa varmimmin veden ääreltä. Mieluiten se kaivaa kolonsa ojan, lammen tai muun tyvenen tai hitaasti virtaavan veden rantatörmään, mutta pärjää kyllä monenlaisissa ympäristöissä meren saaristosta Lapin tuntureille saakka.
On erikoista, että vesimyyrä vaikuttaa olevan täysin kotonaan vedessä, vaikka sillä ei ole minkäänlaisia ulkoisia sopeumia uimiseen: ei räpylöitä varpaiden välissä tai erityisen vesitiivistä turkkia. Sitä ei ikinä arvaisi vesieläimeksi.
Veden ääreen myyrän ehkä vetää ruoka. Kesällä se herkuttelee järviruo’on ja järvikortteen varsilla, saroilla ja kaisloilla, joita se rouskuttaa kuin pikkuruinen lehmä. Muiden myyrien tapaan se on lähes täysin kasvinsyöjä, mutta voi satunnaisesti täydentää ruokavaliotaan muutamalla sammakon nuijapäällä.
Vesimyyrä tekee pesäkolonsa ympärille sileäksi tallattujen polkujen verkoston, jonka se itse tuntee läpikotaisin. Vaaran uhatessa se säntää polkua pitkin päätä pahkaa maan alle.
Syksyn tullen vesimyyrä tekee jotain epätavallista: se muuttaa. Suuren vesimyyrämuuton aikana myyrät siirtyvät vesien äärestä kuivalle maalle, rakentavat itselleen talvitunnelin ja keräävät siihen niin suuret talvivarastot kuin suinkin ehtivät.
Ilman riitoja tästä tuskin selvitään, sillä toisin kuin rotat, myyrät eivät ole laumaeläimiä. Ne ovat tarkkoja tunneliensa ja reviiriensä omistusoikeuksista.
Talvella vesimyyrä ei juuri poistu tunneleistaan ja syö melkein yksinomaan keräämiään juureksia. Sille kelpaavat villivihannekset – esimerkiksi voikukan juurakot – mutta myös ihmisten kasvattamat perunat, porkkanat ja muut kasvikset maistuvat erinomaisesti, jos niitä sattuu tarjolla olemaan.
Joskus käy niinkin, että vesimyyrä korjaa koko keittiöpuutarhan sadon, joka löytyy siististi maanalaiseen tunneliin pinottuna.
Maija Karala