1700-luvun Uki oli hirren harmaa rannikkokaupunki

0
Rauhan paikka -näyttelyssä on paljon piirroskuvia, jotka kuvaavat 1600 -1700-lukujen vaihteen Uuttakaupunkia. Piirrokset on tehnyt Markus Kotiranta. Näyttelyn visuaalisesta ilmeestä on muuten vastannut Miia Manninen.

1600-luvun lopulla Uusikaupunki oli kukoistava porvarien ja käsityöammattilaisten merenkulku- ja kauppakaupunki. Tuhannen asukkaan Uusikaupunki oli läntisen Suomen keskus ja Suomen kolmanneksi merkittävin kaupunki. Rikkaampia olivat vain Turku ja Viipuri. Kauppaa käytiin ulkomaille sekä useamman kerran vuodessa järjestettävillä markkinoilla.

Hieman ennen vuosisadan vaihdetta kaupunkia kohtasi epäonni monella tavalla. Kaupunkia kuritti kaksi suurta tulipaloa ja pahat katovuodet.

– Tulipalo tuhosi laajoja alueita kaupungista vuosina 1685 ja 1691. Vaikeat katovuodet tappoivat kaupunkilaisia nälkään, Uudenkaupungin museon amanuenssi Jonna Junkkila kertoo.

1700-luvun alussa Uusikaupunki oli aidalla rajattu alue. Aidan ulkopuolella sijaitsi kaupunkilaisten pellot. Kaupunkiin saavuttiin joko meritullipuomin tai Itätullintorilla sijainneen tullikamarin kautta.

– Ruutuasemakaavan mukaan säännöllisesti rakennetut hirsitalot sijaitsivat kahden pääkadun eli Eteläpitkäkadun ja Pohjoispitkäkadun (nykyisen Alisenkadun ja Ylisenkadun) sekä kymmenen poikkikadun varrella. Nykyistä Rantakatua ei vielä ollut, Junkkila lisää.

Julkisia rakennuksia olivat kirkko, koulu sekä torilla sijainnut raatihuone. Kaupungissa ei ollut puita tai puistoja. Asumattomilla tonteilla ja ahtailla pihoilla oli kaalimaita. Kaupungin huonokuntoisilla kaduilla kuljeskeli porsaita ja muita eläimiä.

– Kaupungissa oli 180 taloa eli pihapiiriä, jonka muodostivat asuin- ja ulkorakennukset. Talot oli tehty käsittelemättömästä hirrestä ja kadun puolen ulkoseinä oli saatettu käsitellä punamallilla. Porvaristalot muistuttivat maalaistaloja, Junkkila kertoo.

Kaupungin hallintoelin oli maistraatti, joka piti huolta kuninkaan käskyjen toimeenpanosta ja valvoi kaupungin etua. Maistraatti muodostui pormestarista ja raatimiehistä.

– Tavallisin rangaistus rikoksista oli sakko, mutta kuolemantuomionkin sai useista tärkeiksi katsotuista rikoksista, kuten murhasta. Julkiset rangaistukset olivat jalkapuu ja häpeäpaalu.

Terveydenhoito oli alkeellista, eikä täällä ollut apteekkia, lääkäriä tai kätilöä.

– Sauna, viina, suonenlyönti ja kuppaus sekä taikakeinot olivat tärkeimmät lääkitsemistavat.

Katovuosien lisäksi väkeä tappoi myös laivojen mukana Tukholmasta tullut rutto. Se pääsi karanteeneista huolimatta leviämään, eikä sairastuneita uskallettu tai osattu juurikaan hoitaa. Tautiin kuoli rikkaita ja köyhiä sekä kokonaisia perheitä. Rutto tappoi 77 uusikaupunkilaista vuodessa.

– Lisäksi Uudenkaupungin laivasto kärsi useista haaksirikoista 1700-luvun alussa. Merimiesten hukkuminen lisäsi köyhien orpojen ja leskien määrää kaupungissa, Junkkila kuvailee.

 

Suuri Pohjan sota ja linnoitukseksi muuttunut Uusikaupunki

Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700, kun entiseltä Saksin alueelta hyökättiin Ruotsiin kuuluvaan Riikaan. Nuoren ja uhkarohkean Ruotsin kuninkaan eli Kaarle XII:n johtama Ruotsi menestyi sodassa hyvin sotiessaan muun muassa Tanskaa, Saksia ja Puolaa vastaan.

Ruotsi luuli lyöneensä myös Venäjän, mutta Venäjän tsaari Pietari I kuitenkin varusti ja kehitti armeijaansa ja teki tuhoretkiä Ruotsin alueen itärantamalla.

Ruotsin alamäki alkoi vuonna 1709, kun Venäjä voitti Ukrainassa Pultavan taistelun. Venäjä valtasi Viipurin, Käkisalmen, Helsingin, Porvoon ja Turun.

– Isossakyrössä käyty Napuen taistelu muodostui yhdeksi pohjoismaiden pahimmaksi kenttätaisteluksi. Parin tunnin aikana kuoli tuhansia miehiä, museoamanuenssi Jonna Junkkila kertoo.

Vuonna 1713 Uudessakaupungissa asui 450 henkeä. Elokuussa 1714 venäläiset sotilaat tulivat jäädäkseen myös Uuteenkaupunkiin. Marraskuussa kaupunkiin tuotiin noin 120 kaleerialuksen laivasto ja noin 10 000 sotilasta. Uusikaupunki muuttui käytännössä venäläisten linnoitukseksi. Puolustusrakennelmia valleineen ja tykkeineen nousi Myllymäelle ja Sorvakkoon. Pelloille rakennettiin laajat kasarmialueet.

– Kaupunkilaisia tapettiin ja vietiin vangeiksi Venäjälle. Nälkänsä pitimiksi kaupungissa syötiin muun muassa olkia ja puunkuorta, mutta moni kuoli nälkään, Jukkila toteaa.

Miehittäjät rikkoivat paikallisten taloja sekä purkivat niitä rakennusmateriaaliksi ja polttopuuksi. Yhteensä 85 tonttia rakennuksineen tuhoutui täysin, 72 vaurioitui pahasti.

– Kaupungin satama tuhoutui rantamakasiinejä myöten.

Suuren pohjan sodan aikana Uudessakaupungissa ei käyty varsinaisia taisteluita, mutta kaupunkilaiset kokivat sodan muilla tavoin. Täällä muun muassa yritettiin kasata omaa porvarikaartia venäläisten hyökkäysten pelossa.

– Uusia porvareita ei hyväksytty kaupunkiin, jos he eivät omistaneet muskettia ja miekkaa. Kaupungin miehiä otettiin sotaväkeen Ruotsiin ja kauppalaivoja otettiin armeijan käyttöön. Porvareita velvoitettiin myös varustamaan Ruotsin armeijaa lähettämällä muun muassa saappaita, vaatteita ja ruokaa, Junkkila lisää.

Pohjan sodan edetessä venäläiset aloittivat Suomen valloituksen ja alkoi suuri muuttoliike. Uudestakaupungistakin pakenivat Ruotsin puolelle kaikki, joilla oli varaa.

Köyhimpiä pakeni isonvihan aikana esimerkiksi metsiin ja piilopirtteihin. Suurin osa uusikaupunkilaisporvareista oli lukutaitoisia suomenkielisiä, mutta he oppivat ruotsinkielen ja kirjoitustaidon vasta muuton jälkeen. Suuri osa uusikaupunkilaisista asettui Tukholman eteläpuolelle. Sielläkin moni uusikaupunkilainen menetti omaisuutensa pommituksissa.

– Vuonna 1713 eli Isonvihan kynnyksellä Uudessakaupungissa oli jäljellä enää 450 asukasta. Venäläiset valtasivat kaupungin 1714, jonka jälkeen asukasmäärä vielä laski. Miehityksen aikana kirkonkirjoihin ei merkitty järjestelmällisesti syntyneitä ja kuolleita, Junkkila kertoo.

Kaarle XII oli paennut sotaa Turkkiin ja johti taisteluita sieltä käsin kirjeitse. Venäläisten vallattua Suomen Ruotsin senaatti painosti Kaarlen palaamaan takaisin, tai muuten he suostuisivat Venäjän kanssa rauhaan millä tahansa ehdoilla.

– Ensimmäiset viralliset rauhanneuvottelut järjestettiin Ahvenanmaalla 1718. Saari oli tuhottu sodan aikana pahoin, joten neuvotteluita varten rakennettiin useita rakennuksia. Yhteensä maat toivat omia edustajiaan, palvelijoitaan ja sotilaitaan Ahvenanmaan Vårdön saarelle liki 2000 henkeä.

Neuvottelut osoittautuivat Junkkilan sanojen mukaan älyttömäksi sirkukseksi. Kaarle XII ei suostunut luovuttamaan alueitaan, vaan lähti kesken neuvotteluiden valloittamaan Norjaa Tanskalta. Tällä reissulla hän myös kuoli. Sisäinen valtataistelu Ruotsin hallinnossa alkoi ja Kaarlen sisar Ulrika nousi kuningattareksi. Rauhanneuvottelut kuitenkin keskeytyivät 1719 tuloksettomina. Ulrika antoi myöhemmin valtansa miehelleen Fredrik I:lle.

– Ruotsi ehdotti vuoden 1720 lopulla uusien rauhanneuvotteluiden aloittamista. Paikaksi valikoitui Uusikaupunki, mutta täältä ei löytynyt yhtään kunnollista rakennusta virallisia neuvotteluita varten, joten torille tuotiin kongressitalo Lokalahden Mattisten tilalta ja laajennettiin neuvotteluita varten.

Kongressitalon laajennusten lisäksi useita jäljellä olevia porvaristaloja hajotettiin rakennusmateriaaleiksi rauhanneuvottelijoiden asuntoja ja kanslioita varten. Lisäksi kaupunkilaisten leivinuuneja purettiin tiilien saamiseksi.

– Ruotsin pääneuvottelijat olivat kreivi Johan Lillienstedt ja vapaaherra Otto Strömfelt. Venäjältä lähetettiin rauhanneuvottelijoiksi kreivit Jacob Bruce ja Heinrich Österman. Venäjä jatkoi neuvotteluiden ajan vielä hyökkäyksiä Ruotsin rannikolle, Junkkila lisää.

Koko läntisen Suomen talonpojat joutivat osallistumaan Tsaari Pietarin venäläisen neuvottelukunnan vaatimien tuotteiden hankintaan. Heille tuotiin muun muassa 311 härkää, 172 sikaa, 1400 litraa olutta ja 25 000 kananmunaa.

Ruotsalaiset onnistuivat neuvottelemaan Suomen itärajan kauemmaksi kuin mitä Venäjä oli ensin halunnut. Venäläiset puolestaan halusivat vielä aikaa kerätä mahdollisimman paljon veroja suomalaisilta ennen kuin he vetäytyivät.

– Rauha solmittiin myöhään illalla 30. elokuuta. Se tehtiin Venäjän tsaarin ehdoilla. Venäjä sai Ruotsilta valtaamansa Liivinmaan, Viron, Inkerin ja suuren osan Karjalaa. Vuonna 1947 solmittu Pariisin rauhan raja kulkee melko lailla samassa kohtaa, Junkkila kertoo.

Rauhan myötä Ruotsi menetti suruvalta-asemansa ja Venäjä nousi mahtiasemaan. Monen Euroopan valtion nykytila ratkaistiin 1700-luvun sodassa ja Uudenkaupungin rauhassa.

– Isonvihan myötä suomalaisten kansallisidentiteetti sai alkusysäyksensä. Siihen vaikutti syntynyt pelko venäläisiä kohtaan ja luottamuksen menettäminen ruotsalaisiin.

 

Fakta
Rauhan paikka -näyttely

Uudenkaupungin museon vuoden päänäyttely käsittelee Uudenkaupungin rauhaa.
Näyttely ei keskity pelkästään rauhanneuvotteluita edeltäneeseen suureen Pohjan sotaan tai neuvotteluiden sisältöön.
Se kertoo, minkälainen kaupunki oli 1700-luvun alussa ja miten miehitys vaikutti kaupunkiin.
Näyttely on esillä 22. lokakuuta asti Wahlbergin museotalossa osoitteessa Ylinenkatu 11, Uusikaupunki.
Museo on auki 28. elokuuta asti ma-pe klo 10–17 ja la-su klo 12–15.
Syksyn aukioloajat voi tarkistaa museon verkkosivuilta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here