Henkilökohtainen koronaexit

0

Korona on laantumassa, ainakin Suomessa, ainakin toistaiseksi ja hallitus on jo tehnyt omat suunnitelmansa siitä, miten normaalioloihin palataan. Joko sinä olet miettinyt, mitä teet ensin ja mitä sitten kun kaikki rajoitukset ovat ohi?

Minä olen, seuraavassa yhdessä henkilökohtaisen personal corona exitorin kanssa laatimani suunnitelma:

Ihan ensiksi aion lennellä pitkin Eurooppaan ja saatan käydä Afrikankin puolella. Nautin siitä, kun teräsputkilo syksyy pilviverhon läpi ja ihmiset alhaalla näyttävät muurahaisilta. Pyydän kapteenilta, että mennään niin ylös, että koneen ikkunasta ei pysty erottamaan edes maan kamaralla pärskäyspilvessä lentelevien koronaviruksen muunnoksia toisistaan.

Ja olen sen verran höveli, että lahjoitan kaikki lentopisteet ja muut etuudet jollekin köyhälle kansliapäällikölle.

Paitsi että ennen koronaa kärsin lentopelosta enkä ollut koskaan lentänyt. Tuskin on koronarokote siihen vaivaa auttanut. Oikeastaan saatan jättää lentämättä ja poistan tämän kohdan koronaexitistäni.

Mutta ravintolaan ja moneen menen ainakin. Tilaan kaljaa kaksin käsin ja riekun tutuille ja tuntemattomille vieraisiin pöytiin ja myöhemmin illalla tanssin baaritiskillä ja painin portsarin kanssa ja seuraavan aamuna olen todella kipeä.

Ei taida siihenkään tautiin koronarokote auttaa, joten jätän myös tämän kohdan tekemättä.

Mutta kaikkiin isoihin tilaisuuksiin menen. On ihana tuntea pitkästä aikaa, että kuuluu johonkin, on lähellä ihmisiä ja tuntee heidän valkosipulihengityksensä ja allergisoivan deodoranttinsa tuoksun ja näkee läheltä hilseilevät hiukset ja kauniisti kihartuvat korvakarvat ja tuntee miten ahtaan paikan paniikki kasvaa.

Enkä oikeastaan ennen koronaakaan tykännyt isoista ihmisjoukoista, joten jatkan vähintään kahden metrin etäisyyden pitämistä lähimmäisiin, kaukaisimmista puhumattakaan.

Sen sijaan alan harrastaa lähikontaktilajeja heti kun se taas sallitaan. Olen ajatellut vapaaottelua, siinä ei ole liikaa vaikeita sääntöjä vaan vastustajaa saa potkia ja lyödä ja kuristaa ja purra ja varmaan myös taistelun tuoksinassa nimittään kaikilla inhottavilla nimityksillä, joita alan nyt keksiä.

Tai toisaalta vastustaja voi myös potkia ja lyödä ja kuristaa ja purra ja nimitellä minua ja se ei taas ole ollenkaan mukavaa, joten taidan jatkaa yksinäistä vaeltelua saloseuduilla.

Mutta kukkaron nyörit ainakin avaan. Kaikki koronan aikana tuhlaamatta jääneet rahavarat pistän menemään ja hankin kesämökin ja ostan auton, kiristän pyörän ketjut ja ehkä vaihdan ilmat renkaissa ja ostan jonkun kivan tietokonepelin, jota voin pelata yökaudet.

Tsekkasin juuri tilin saldon eikä sinne yllättävää kyllä ole kertynyt mitään ylimääräistä. Mutta sen verran sentään, että menen sinne kirpputorille, jossa kävin ennen rajoituksia ja ostan sen hyvän näköisen 80-luvun tuulipuvun, jota silloin kaihoten katselin.

Se päällä kahistelen sitten pitkin kaupunkia yöaikaan, ilman maskia ja nautin vapaudentunteesta.

Jussi Arola

vapaa toimittaja