Kaurapuuroa ja aamun rituaalit

0

Salakuuntelin kahta keski-ikäistä miestä, jotka olivat hankkiutuneet fitness-kurssille. He olivat syventyneet keskustelemaan aamiaisista. Yleensä miesten salakuuntelu on tylsää. Pelkkää jalkapalloa, autoja, remontteja. Ruuasta he eivät yleensä juttele ollenkaan, joten kun korvani pyydystivät sanan ”puuro”, jo kiinnostus heräsi.

Kurssilla miehet olivat saaneet ohjeet oikeaoppiseen syömiseen. Aamiaista ei kumpikaan ollut pitänyt minään, toinen oli koko ikänsä hörpännyt kupin mustaa kahvia ja syönyt vasta iltapäivällä jotakin. Kylmää tai lämmintä, hällä väliä. Toinen kaveri oli sentään haukannut voileivän ja illan suussa syönyt ainakin pizzaa. Mutta tiellä rantaleijonaksi pitää kuntoilun lisäksi syödä kuusi kertaa päivässä. Kuusi kertaa! Kokemus oli täysin uusi.

Aamiainen oli kuin olikin päivän tärkein ateria ja kaurapuuro sen ydinosaamista. Miehet olivat aivan ihmeissään puurojen ihanuudesta vertaillen kokemuksiaan. Vatsat tykkäsivät.

Oivalsin, että Ihminen on kaikkein konservatiivisimmillaan aamiaisensa suhteen. Muuta aamiaisesi niin muutut itsekin. Vääränlainen kahvi, huono tee, liian kypsä kananmuna, palanut paahtoleipä, outo juusto tai makkara niin jo meni päivä pilalle. Muki tai korvakuppi, puurokippo tai lautanen, nekin ovat rituaalissa tärkeitä.

Eri kulttuureissa on erilaiset aamiaiset. Ranskalaisten patongit ja croissantit hilloineen tekevät suomalaisen puolihulluksi. Ei ihme, että Napoleonin marssi Venäjälle epäonnistui, jos aamiaiset olivat höykäsen pölläyksiä.. Britit luottavat paistettuihin muniin, pekoniin ja kitkerään teehen. USAssa saa pannukakkua vaahterasiirapin kera, leivät ovat valkoista höttöä ja säilyvät maailmanloppuun.

Käydessäni keittokoulua Mumbaissa päätin syödä vain intialaisittain ja sain aamiaiseksi voimakkaasti marinoituja perunoita ja makeaa chai- teetä. Kaipasin – voi, miten kaipasinkaan kaurapuuroa ja juustovoileipää, kunnes elimistö tottui yllätyksiin. Paluulennolla sain vihdoinkin sen juustoleivän, mutta se maistuikin ällöttävältä, suolaiselta taikinalta. Makunystyrät olivat muuntautuneet uusiksi.

Toiset ovat aamuisin äreitä, he ovat kuin yhden syöneitä ja toista meinaavat. Heille ei pidä puhua ennen kuin ovat saaneet jotakin suuhunsa, Mutta esimerkiksi minä olen aamuisin aina hyvällä tuulella. Pidän keskusteluista ja kommentoinneista. Mutta vilkas aamukäytös ärsyttää muut usein puhumattomiksi. Yleensä luenkin lehteä ääneen vain kissalle. Se panee päänsä kallelleen ymmärtäen kaiken. Sitten tanssimme ”Muistojen bulevardin”, mutta nyt Eetuni on lihonut ja valssimme muistuttaa kahvakuulailua.

Pirkko Arstila

Toimittaja, free lancer.